Karjalanpaistia ja henkseleitä
Kirjoittaja: kritiikkipiiri on lokakuu 8, 2007
Minä olen uponnut täysin blogien maailmaan, minusta on tullut bloggaaja! Minusta, joka pidin vielä hetki sitten blogeja turhana ajanvietteenä ja ihmisten turhamaisena näyttäytymishaluna. Luulin ja pelkäsin, että kaikkivoipa internet tulee ja nielee todellisuuden. Kuvittelin, että oikea kirjoittaminen katoaa. Ei se katoa, vaikka osittain onkin siirtynyt nettiin. Kuitenkin edelleen haluan lukea lempirunoilijani runoja kirjasta, jota voin oikeasti koskea. Joka tuntuu ja tuoksuu. Mutta netistä löysin runoja, tekstejä, ajatuksia, analyysejä, kritiikkiä. Asiallista (ja asiatonta) keskustelua. Tähän joku varmasti tuhahtaa, että itsestäänselvyyksiä! Nii-in! Kesti vain hetken se tajuta. Ei sitä ymmärrä, ellei itse kahlaa. Eikä sitä ymmärrä, jos ei itse lue. Ja sitten sen vasta oikeasti ymmärtää, kun kirjoittaa, ja joku TOINEN lukee. Löysin siis blogin, jonka haluan lisätä blogi-listaan, kunhan keksin että miten. “Sanoma ihmiskunnalle” -blogista löytyy juttuja karjalanpaistiohjeesta puketumisetiketin kautta Mannerheimiin! Ilahduin ja vaikutuin ja nauroin. Siksi haluan jakaa löydöksen kanssanne. (Bloggaava Putkimies elikkäs MaijaV)
P.S. Yritin kovasti saada tämän 7.10. puolelle (koska 7 on mukavampi luku kuin 8), mutta blogikello on julma! Juuri vaihtui puoliyön, en hukannut lasikenkää, vaan aamutossuni sekä eilisen päivän.
lokakuu 9, 2007 at 10:26 pm
Muistan tunteen erittäin hyvin. En meinannut saada nukuttua, kun koko ajan tuli mieleen asioita, joista haluaisi kirjoittaa. Kirjoittaminen jos mikä oli addiktio. Tosin tässä ajan myötä aika tavalla laantunut sellainen.
lokakuu 18, 2007 at 11:30 pm
Hei LL,
kunpa voisikin olla nukkumatta ja vain kirjoittaa. Kun voisi olla välittämättä töistä, tiskeistä, aikataululuista, ja vain kirjoittaa.
Onko laantunut addiktio Laddiktio ;-D