Lipputangon nuppi

Eräs Rovaniemellä asuva ystäväni lähetti minulle tänään ihmettelevään, jopa hämmästelevään sävyyn kirjoitetun viestin. Eikä suotta.

Hän oli aamulla lähtenyt töihin mutta sitä ennen putsannut pihalla lipputankoa. Ja ihan yllättäen lipputangon nuppi oli pudonnut maahan. Täysin yllättäen. Ja oli niin tohkeissaan ettei tiennyt mitä olisi tehnyt. Oli aivan pakahtua hämmästyksestä. Lipputangon nuppi, ihan jalan viereen tuosta vaan!

Luin viestin muutamaan kertaan ja olin itsekin äimän käkenä, todella, lipputangon nuppi ihan tuosta vaan. Ei voi olla mahdolluista!

Ihmettelin kyllä että miksi/miten lipputankoa pitää lumesta puhdistaa ja miten nupin saa takaisin paikalleen…

Jumalten sota

Taas olisi tarjolla kirjoituskilpailu, jossa tällä kertaa etsitään fantasiamaailman henkilöitä ja heidän jumaliaan. Kyse on Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Devoted Souls -peliromaanista (WSOY), jonka maailmaan voi tutustua —> täällä. Samasta osoitteesta löytyvät kilpailuohjeet. Osallistumisaika päättyy 31.12.2007.

Keskeneräisen äärellä

Koska Markin tulo viivästyy ja kritiikkipiirimme sai ikään kuin viikon lisäaikaa, ehdotan, että osallistumme tämän viikon —> Runotorstain haasteeseen. Aiheena on keskeneräinen.

Homma toimii näin: julkaise annetusta haasteesta kirjoittamasi runo blogissamme ja kopioi runopostauksen pysyvä osoite (sen saat klikkaamalla merkintäsi otsikkoa). Ilmoita Runotorstain kyseisen haasteen kommenteissa osallistumisestasi ja liitä runosi pysyvä osoite kommentin Kotisivun osoite -ruutuun. Osallistumisaikaa on viikko eli ensi keskiviikkoon asti.

 

Runoilijamme on jossakin Euroopassa

Kierrätän Tarun pyynnöstä Markilta tulleen viestin tänne blogiin. Runoilijamme on nimittäin jossakin Euroopassa eikä ennätä lauantaiksi kotitantereelle vetämään Kirjoittamisen kritiikkipiiriä Taidetehtaalle. Ja alla siis Tarun viesti kokonaisuudessaan. Terveisin Eija

 

Mark on juuttunut Euroopan asemille junalakon takia. Hänen paluunsa viivästyy ja siksi hän soitti ja pyysi minua perumaan sekä perjantain, että lauantain kirjoittajakurssit Porvoossa. Kokoontuminen on viikon päästä samaan aikaan.

 

Blogin hiljaisuus

Marraskuun räntäsateet ovat näköjään vetistäneet kritiikkipiiriläisten kirjaimet ja sanat. Hiljaista on. Ja niin kovin pimeätä! Sytytetään kynttilöitä ja odotellaan lunta. Voi tietysti vaihtoehtoisesti laittaa sähkövalot päälle. (Ja tietysti ympäristöään ajattelevan piiriläisen katkaisijasta syttyy energialamppu.)

Haikeaksi ja melankoliseksi meinaa mennä myös tekstit. Etsitään sanoja, synkkiä sanoja, ja kirjoitetaan niitä niin paljon, että niistä tulee valokkaita. Tai keksitään uusia sanoja, eikä yrmystellä sateisilla teillä sukat märkinä. Minä olen kirjoittanut niin, että on kädet kipeinä. Upottaisin ne jäähän, että turtuisivat – nuo verille raadellut sormet! Näppäimistö polttelee ja aakkoset kiusaavat unissakin. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas myhäilee pöydälle, ei siitä voi pitää näppejä erossa! Erikoislainat ja aakkostukset. Lyhenteet ja pilkut! Ah, ystäväni pilkut. ,,,,,,,,,,,,,,,,, olen virallinen pilkuttaja!

Tuossa jokin aika sitten huvittelin ja keksin uuden sanan ja sille merkityksen: Ukkua. Liikkumista kuvaava verbi. Ukkuva. Erityisesti Itä-Suomen metsissä reippaasti kävellen liikkuva itsenäinen mieshenkilö, joka juttelee metsäneläimille.

Jollei kenelläkään ole parempaa tietoa, niin pidätän itselläni sanan tekijänoikeudet!

 

Yhtään runoa en ole marraskuussa kirjoittanut. Joko olisi sen aika.

 

***

villapaita tuulettuu

räntäsateessa

lapset kintut märkinä huutaa pihamaalla

lumiukko on hiekkaukko

viimevuotisia käpyjä

kylmiin poskiin puhaltaa lämmintä

eikö se lumi tule jo

***

 

Karheaa marraskuuta toivottaa haikeanvaikea putkis

 

 

 

Palautteen vaikea taito — ja nootti parveileville täti-ihmisille

Tero Hannula jatkaa —> Post Scriptum -blogissaan pohdintaansa kirjoittajakoulutuksen merkityksestä kustannusalalle. Otsikosta päätellen syntymässä on kiinnostava sarja aiheesta.