Nyt se alkaa — nimittäin Markin monesti mainostama Särön tekstihautomo! Huhtikuussa käynnistyvän ja lokakuun loppuun asti kestävän koulutuksen opettajina toimivat Jyrki Kiiskinen, Anne Leinonen ja Jouko Sirola. Lisätietoja löytyy —> täältä.

Nyt sitten testataan kritiikkipiiriläisten kirjoitus- ja laskutaito. Eli tässä Markin meilaamat ohjeet ensi kerran kirjoitustehtävää varten. Kyse on 100 sanan tekstistä ja pelisäännöt kuuluvat seuraavasti:

• Sanoja on oltava tasan 100.
• Otsikoi teksti!
• Otsikkoa ei lasketa sataan sanaan.
• Yhdyssanavirheistä rangaistaan.
• Aloituslause kuuluu tekstin alkuun, johon loppuosan on luontevasti nivouduttava.

Aloitusvaihtoehtoja on kolme:

1.) Niitä tuli vastaan vähemmän ja vähemmän.
2.) Yhtäkkiä aurinko paistoi.
3.) Veden läpi ei kuulunut enää mitään.

Lähetä kirjoitukset kaikkien kritiikkipiiriläisten sähköposteihin to 24.1. klo 16 mennessä!

Reipasta ja onnekasta vuotta 2008 itse kullekin säädylle ja yksilölle! Kirjaan tänne blogiin vuoden alkajaisiksi vinkin kaikille ötökkäfriikeille ja spekulatiivisesta fiktiosta kiinnostuneille. Usvan uusin numero on ilmestynyt, ja sen kiehtoviin novelleihin voi perehtyä —> täällä. Hyönteisiin keskittyvän teemanumeron on koonnut vieraileva päätoimittaja Petri Salin. Tutustumisen arvoinen on myös Toimittajan spekulatiivinen lokikirja, josta löytyy mm. kooste spefi-kirjoittajien sivuista.

Ennen kuin karkaan viettämään luppopäiviä muihin maisemiin, haluan toivottaa joulurauhaa ja onnekasta vuotta 2008 kaikille mukaville kritiikkipiiriläisille. Ensi vuonna jatkamme uusin aihein, uudella atakilla. Hyvästiksi lainaan synnyinkaupunkini mestaria, runoilija Lauri Viitaa, jonka runo Yhteistoiminta löytyy kokoelmasta Betonimylläri (WSOY, 1990; ensimmäinen painos ilmestyi 1947):

Akka kylän laskit kantoi,
joka murun läävään antoi.
Sika lihoi, akka laihtui. –
Joulun alla vuoro vaihtui.

En ole tainnutkaan kertoa teille seinänaapuristani Karrista? Rakkautta kaipaavasta mainosmiehestä, yksinäisestä sielusta, joka viime kesänä —> etsi morsianta sydämensä valituksi.

Elokuussa tarina sai jatkoa, kun Amorin apuna toiminut raati valitsi lukuisten persoonallisten hakijoiden joukosta naisista ihanimman. Silloin voittajan nimi pysyi vielä salassa, mutta nyt — sytyttäkää spotit ja juhlafanfaari soikoon! — paljastan, kuka pääsi treffeille herkän sinkkumiehemme kanssa. Raina toimii samalla syväluotaavana esittelynä suomalaisen miehen deittikäyttäytymisestä. Joko pian kuulemme hääkellojen riemukalkkeen?

Kuten —> Mainosmiehelle morsian -finaalivideosta paljastuu, runot kuuluvat jokaisen itseään kunnioittavan herrasmiehen hurmaamisrepertoaariin. Niille, joilla runon luomiskyky sykkii ja säkenöi, Mainostoimisto Urho on julistanut Suuren rakkausrunokilpailun. Anna siis lempesi läikähdellä lausein ja taivuta liekehtivät tunteesi värssyiksi, loitsuiksi, hymneiksi, balladeiksi tai vaikka jalat alta vieviksi tanka-runoiksi. Luvassa on ruhtinaallisia palkintoja.

Saatiinhan se runoilija vihdoin junalakkojen sotkemasta Euroopasta takaisin kotitantereelle ja kritiikkipiiriin puhetta johtamaan. En voi mitään, mutta vinoon huumorintajuuni puri erityisesti se, että Mark oli kehittänyt itselleen kylmillä rautatieasemilla odotellessaan kaikista sairauksista juuri keuhkotaudin. Lauantain (1.12.) tapaamisen missanneille tiedoksi, että runoilija on jo lähes oma itsensä, mitä nyt ääni vähän käheytyi tapaamisen loppumetreillä, mutta jotenkin sekin mallasi pirtaan.

Kritiikkipiirin tapaamiset tämän vuoden osalta ovat sitten pulkassa, sillä viimeinen tapaamiskerta 15.12. on enemmistön äänin siirretty ensi kevään puolelle. Jouten kritiikkipiiriläiset eivät kuitenkaan vietä luppoaikaansa, sillä tehtäväksi on annettu —> seitsemän kuolemansyntiä. Valitkaa niistä omanne, sukeltakaa syntiin syvälle ja työstäkää siitä tarina. Tyyli on vapaa, tekstin pituus mieluummin pitkä kuin pätkä. Maijalta toivon runon jokaisesta synnistä. Sen lisäksi voisitte ottaa itseänne niskasta kiinni ja ryhtyä elävöittämään tätä blogia teksteillänne ja viesteillänne.

Taas olisi tarjolla kirjoituskilpailu, jossa tällä kertaa etsitään fantasiamaailman henkilöitä ja heidän jumaliaan. Kyse on Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Devoted Souls -peliromaanista (WSOY), jonka maailmaan voi tutustua —> täällä. Samasta osoitteesta löytyvät kilpailuohjeet. Osallistumisaika päättyy 31.12.2007.

Koska Markin tulo viivästyy ja kritiikkipiirimme sai ikään kuin viikon lisäaikaa, ehdotan, että osallistumme tämän viikon —> Runotorstain haasteeseen. Aiheena on keskeneräinen.

Homma toimii näin: julkaise annetusta haasteesta kirjoittamasi runo blogissamme ja kopioi runopostauksen pysyvä osoite (sen saat klikkaamalla merkintäsi otsikkoa). Ilmoita Runotorstain kyseisen haasteen kommenteissa osallistumisestasi ja liitä runosi pysyvä osoite kommentin Kotisivun osoite -ruutuun. Osallistumisaikaa on viikko eli ensi keskiviikkoon asti.

Tero Hannula jatkaa —> Post Scriptum -blogissaan pohdintaansa kirjoittajakoulutuksen merkityksestä kustannusalalle. Otsikosta päätellen syntymässä on kiinnostava sarja aiheesta.

Keskustelimme kritiikkipiirin viime tapaamisessa myös Gaudísta, kirkoista ja rakennustelineistä. Espanjassa asuva Kafkakoski kertoo Euroopan reunalla -blogissaan samaan aiheeseen liittyviä hälyttäviä uutisia: Sagrada Familia on tähänastisen historiansa pahimmassa vaarassa, sillä “pyhän perheen” alitse aiotaan rakentaa luotijunarata. Lue lisää —> täältä.

Kulttuurin moniottelijaksi itseään kutsuva Tero-Pekka Henell kertoo Kannuvalimo-blogissa, miten hänen tyynynsä alkoi soida, aivan samalla tavalla kuin säveltäjä Kaija Saariaholle oli lapsena tapahtunut. Henellillä äänistä kasvoi jousikvartetto.

Tunnistan ominaisuuden. Itse en tosin kuule päässäni säveliä, vaan lauseita. Useimmiten ne liittyvät työhön, valmisteilla olevaan tekstiin, jota aivoni työstävät silloinkin, kun itse kuvittelen touhuavani täysillä muiden asioiden parissa.

Juttujeni rakenteen ja näkökulmat työstän usein kävellen. Yksi viehättävimmistä kirjoitustyön kuvauksista löytyy Ritva Haavikon toimittamasta teoksesta Kirjailijat puhuvat (SKS, 1976), jossa Tulenkantajiin kuulunut Elina Vaara kertoo ”kävellyistä runoistaan”. Kirjoituspöydän ääressä istuminen ei häntä miellyttänyt, vaan Vaara etsi runoilleen rytmiä liikkeellä. Mieleen tulleet asiat hän merkitsi kiireesti muistiin mille tahansa paperinpalalle. Usein hyppysiin osui Klubi 7 -niminen savukerasia, jonka pohjaan ja kanteen Vaara raapusti ”säkeitä sotkuna”, kuten hän itse sanoi. ”Tuntuu kuin luomisprosessia olisi edistänyt se, ettei ollut tarjolla oikeita kirjaanviemisvälineitä, jopa tuo savukerasian pahvin tai paperilapun ahdas tilakin saattoi kiihdyttää.”

Miten monta kertaa olen itsekin kävelyretkilläni kironnut sitä, ettei taskuistani löydy kunnon paperia, vain rutattuja kassakuitteja ja pehmeiksi nuhjaantuneita nenäliinoja. Mutta miten ihana onkaan se hetki, kun epämääräisenä ajatusmössönä vellonut lause löytää vihdoinkin muotonsa. Uuden löytäminen, olipa se miten pientä ja haurasta tahansa, palkitsee aina.

Olen pyytänyt Jaanaa kirjoittamaan tässä blogissa siitä, millaista on, kun valmisteilla olevan kirjan henkilöt alkavat riivata ja sotkea ajatuksia, hankkivat itselleen poika- ja tyttöystäviä ja ryhtyvät vaatimaan osaansa tarinassa isommaksi. Toivottavasti odotus palkitaan…

Nyt on juuri oikea aika pohtia päivän mietelause tai itse asiassa parikin. Kokoelmalla voit tienata tonnin — jos viisautesi on kyllin terävää ja ytimekästä. Kaksi vuotta sitten perustettu Suomen aforismiyhdistys järjestää yhdessä Paimion valtakunnallisten aforismipäivien kanssa kaikille avoimen aforismikilpailun. Kilpailuaika päättyy 29.2.2008. Lisätietoja löytyy –> Aforismiblogista.