Kritiikkipiirin hyllyt komisevat tyhjyyttä. Aurinko on hätistänyt kaikki piiri pieni pyörimään pihamaalle, kykkimään, kuokkimaan, lykkimään vaunuja ja juoksemaan.

Vasta viikko sitten makasin selälläni lumihangessa ja katselin talvista taivasta. Tai varmaan se on jo kevättaivas. Eihän sitä ole aikuisena kehdannut makoilla kuin kesäisin selällään maassa. Mutta tämä järjetön lumi villitsi. Juoksimme, teimme lumienkeleitä ja makasimme tyttären kanssa vierekkäin lumipenkassa. Katselimme pilviä. Tyttö näki auton, karkkipussin ja noidan luudan kanssa. Minä näin kaipauksen. Lunta polviin asti ja lapasiin juuttuneet lumipallerot. Kylmä nenänpää. Huoleton mieli.

Sukat alkaa pikkuhiljaa valua jaloista ja varpaat kaipaavat paljasta maata. Mutta juuri nyt, keskellä yötä, parasta on hiljaisuus. Hiljainen väsymys ja vihreä tee. Vilu. Aamulla paistaa taas aurinko. Ja ehkä vielä nukun vähän pidempään, ennen kuin taas tottuu kesäaikaan.

Aurinkoa kaikille! Vaikka joskus elo täällä onkin kuin nakin laulu (Jenny 7 v.):

”Elämä on vähän höpsöä, välillä joutuu roskiin, ja välillä vatsalaukkuun.”

Maija

Tässä se ohjelma Yle Areena – palvelusta. Siis se missä Mark ei esiinny vaikka piti. No parempi lopputekstissä kuin ei lainkaan. Ilmeisesti hyvitysmielessä….

http://areena.yle.fi/toista?id=1142377

mt

Nyt se alkaa — nimittäin Markin monesti mainostama Särön tekstihautomo! Huhtikuussa käynnistyvän ja lokakuun loppuun asti kestävän koulutuksen opettajina toimivat Jyrki Kiiskinen, Anne Leinonen ja Jouko Sirola. Lisätietoja löytyy —> täältä.

Pyydän tuhannesti anteeksi Topilta, että tämän sadan sanan tarinan tuominen kritiikkipiirin blogiin on venynyt ja vanunut ja vienyt aikaa enemmän kuin tarkoitinkaan. Vaan nyt nöpötän tässä blogin äärellä ja siirrän tunnollisesti lahjakkaan kirjoittajan tiukan tarinan muidenkin nautiskeltavaksi. Olkaatten hyvät! Ja kaikille kävijöille toivotan pulppuilevaa ilomieltä, vuolaita sanavirtoja ja pitkää pinnaa eiku ikää — Eija

Virhe

“Veden läpi ei kuulunut enää mitään. Kuristin kurkusta aikani, kunnes liikkeet lakkasivat. Tein sen, mitä olin vuoden suunnitellut. Se narttu ei enää hallitse elämääni, ei herätä aamulla eikä kerjää illalla – öistä puhumattakaan. Oli virhe muuttaa yhteen, mutta nyt virhe on korjattu. Kumman löysitte ensiksi, minut vai hänet?”

– Virheistä oppii, sanoi tutkinnanjohtaja itsekseen ja taitteli vettyneen kirjeen takaisin pieneen muovipussiin. Kirje oli löytynyt merestä nostetun miehen taskusta.

Mies oli nähty elävänä viikko aiemmin – päivänä, jolloin käräjillä oli julistettu hänen johtamansa pankki konkurssiin. Pari päivää tämän jälkeen oli pesänhoitaja vieraillut poliisin avustuksella miehen kotona.

Talosta oli löytynyt vain ammeeseen kuristettu kissa.

Nyt sitten testataan kritiikkipiiriläisten kirjoitus- ja laskutaito. Eli tässä Markin meilaamat ohjeet ensi kerran kirjoitustehtävää varten. Kyse on 100 sanan tekstistä ja pelisäännöt kuuluvat seuraavasti:

• Sanoja on oltava tasan 100.
• Otsikoi teksti!
• Otsikkoa ei lasketa sataan sanaan.
• Yhdyssanavirheistä rangaistaan.
• Aloituslause kuuluu tekstin alkuun, johon loppuosan on luontevasti nivouduttava.

Aloitusvaihtoehtoja on kolme:

1.) Niitä tuli vastaan vähemmän ja vähemmän.
2.) Yhtäkkiä aurinko paistoi.
3.) Veden läpi ei kuulunut enää mitään.

Lähetä kirjoitukset kaikkien kritiikkipiiriläisten sähköposteihin to 24.1. klo 16 mennessä!

(Tehtävänä oli kirjoittaa seitsemästä kuolemansynnistä. Kirjoitin runot laiskuudesta ja vihasta.)

***

Arki

roskia viedessään mies huomasi yöllisen talvimyrskyn jäljet
etupihan jäteastia oli kaaduttuaan antanut ylen värikkään sisältönsä
harakkojen pidoissa naakatkin saivat osansa

lupasin siistiä pihapiirin ja siivota talon, kunhan olisin vienyt lapset päiväkotiin
palattuani menin petaamattoman sängyn päälle ja tartuin kirjaan
tunnit kuluivat nautinnollisesti Herra Oblomovin ja Mozartin kuulien parissa

keitin välillä pannullisen kahvia, ja mietin, mitä sitten
pyykit ehtisin laittaa myöhemmin, avaamattomien laskujen pino oli vaiti
kännykän herätyskello soi puoli viideltä

hain lapset, mies tuli töistä, suunnittelin päivällistä
jääkaapissa ei ollut siskonmakkaroita keittoon
eiliset pizzalaatikot lojuivat tahriintuneen joululiinan päällä

***

Ositus

Alumiiniseen ämpäriin olen kerännyt kaikki iskut
pyöränsarvessa kuljetan kahtatoista vuotta
sillankorvassa ravistelen raivokkaasti sinut itsestäni
kumoan kuonan virtaavaan veteen

uusi kirves halkaisee pölkyn viiteen osaan
lipaston laatikko on täynnä syttöjä
hyytävin ilmein katson palavia kuvia
valaiseva leimahdus tuhkaa paperiset sanasi.

(Satu B-L)

koska vietän viikonloppuvapaata näin keskellä viikkoa en pääse käpelöimään sähköpostiani. Tuliko edellisellä kerralla jotain uutta tehtävää?

Reipasta ja onnekasta vuotta 2008 itse kullekin säädylle ja yksilölle! Kirjaan tänne blogiin vuoden alkajaisiksi vinkin kaikille ötökkäfriikeille ja spekulatiivisesta fiktiosta kiinnostuneille. Usvan uusin numero on ilmestynyt, ja sen kiehtoviin novelleihin voi perehtyä —> täällä. Hyönteisiin keskittyvän teemanumeron on koonnut vieraileva päätoimittaja Petri Salin. Tutustumisen arvoinen on myös Toimittajan spekulatiivinen lokikirja, josta löytyy mm. kooste spefi-kirjoittajien sivuista.

Nyt on se aika, kun ihmiset vimmoissaan juoksevat pitkin kauppoja: Mitä sitä vielä piti, tuota ja tätä! Kaamea hätä! Kyllä se joulu tulee muutenkin. Itse otan hyvinkin rennosti. Ei tarvitse ruuhkissa viime hetken kiireessä juosta. Kuusi haetaan ja koristellaan. Poltetaan kynttilöitä, niin ei näy pölyt nurkissa. Muumimamman sanoin “miksi ihmeessä kaapit siivotaan? Ei kai kukaan vietä joulua kaapissa… tai kukapa sen tietää?” Jätän kuitenkin kaapit tällä kertaa sellaisiksi kuin ovat, ja keskityn rakkaimpiini. Lämmin lukuhetki lapsoset kainalossa, se on se joulu. Ohessa pienen pieni tonttutarina, lämmintä joulumieltä kaikille!

***

Tonttu laahusti synkissä mietteissä sukat märkinä. Oli käytävä vielä monen ikkunan takana. Kun tulisi edes pakkasta, ei olisi niin pimeää ja märkää. Erään talon luona kurkki ikkunasta sisään soma tonttutyttö. Tonttu kurtisti kulmiaan – kuka hänen nurkillaan kulki?
Hän hiipi tytön taakse ja kröhäisi. Tonttutyttö säikähti niin, että lakin kulkunen helähti. Hän kääntyi ja hymyili iloisesti Tontulle. – Olen eksynyt, tonttutyttö sanoi.

Tontun sukat kuivuivat siinä hetkessä, ja hänelle tuli iloinen mieli. Olisipa tonttutyttö soma ikioma! – Neuvon tien, jos kuljet kanssani. Tonttutyttö hymyili uudelleen, ja otti Tonttua kädestä.

Ennen kuin karkaan viettämään luppopäiviä muihin maisemiin, haluan toivottaa joulurauhaa ja onnekasta vuotta 2008 kaikille mukaville kritiikkipiiriläisille. Ensi vuonna jatkamme uusin aihein, uudella atakilla. Hyvästiksi lainaan synnyinkaupunkini mestaria, runoilija Lauri Viitaa, jonka runo Yhteistoiminta löytyy kokoelmasta Betonimylläri (WSOY, 1990; ensimmäinen painos ilmestyi 1947):

Akka kylän laskit kantoi,
joka murun läävään antoi.
Sika lihoi, akka laihtui. –
Joulun alla vuoro vaihtui.

Jaanan vanha pieni kirjoitelma jouluostoksista. Se voi olla tällaista…

Jouluale

Mainosten kasaama kulutusahdistus purkautui hallitsemattomana ostoryöpsähdyksenä joulualennusmyynnissä. Mitä enemmän hän osti sitä parempi olo hänelle tuli.

Homo sapiens shoppingensis toteuttamassa vaistojaan. Hän oli elementissään risteillessään tavaratalojen käytävillä.

Edullisia hankintoja sieltä täältä. Vanhan kaupungin pikkuliikkeet oli kuin tehty heräteostoksia varten.

Vielä viimeisestä kaupasta hän lähti ostamisen hurmion täyttämänä. Kaikki sikaedulliset pikavippirahat oli käytetty. Kasseineen hän palasi hiljaisena kotiinsa.

Kehon adrenaliiniryöpystä oli enää haalea muisto jäljellä. Väsytti.

Eteisen ovelta hän näki asunnossaan osittain avaamattomina edellisten ostoskierrosten jäljiltä olevat kassit tavaroineen. Uusista kasseista kelpasi vain iso suklaalevy, josta hän riuhtaisi paperin pois.

Ahmien suklaata hän käänsi selkänsä kasseille ja meni keittiöön jääkaapille.

En ole tainnutkaan kertoa teille seinänaapuristani Karrista? Rakkautta kaipaavasta mainosmiehestä, yksinäisestä sielusta, joka viime kesänä —> etsi morsianta sydämensä valituksi.

Elokuussa tarina sai jatkoa, kun Amorin apuna toiminut raati valitsi lukuisten persoonallisten hakijoiden joukosta naisista ihanimman. Silloin voittajan nimi pysyi vielä salassa, mutta nyt — sytyttäkää spotit ja juhlafanfaari soikoon! — paljastan, kuka pääsi treffeille herkän sinkkumiehemme kanssa. Raina toimii samalla syväluotaavana esittelynä suomalaisen miehen deittikäyttäytymisestä. Joko pian kuulemme hääkellojen riemukalkkeen?

Kuten —> Mainosmiehelle morsian -finaalivideosta paljastuu, runot kuuluvat jokaisen itseään kunnioittavan herrasmiehen hurmaamisrepertoaariin. Niille, joilla runon luomiskyky sykkii ja säkenöi, Mainostoimisto Urho on julistanut Suuren rakkausrunokilpailun. Anna siis lempesi läikähdellä lausein ja taivuta liekehtivät tunteesi värssyiksi, loitsuiksi, hymneiksi, balladeiksi tai vaikka jalat alta vieviksi tanka-runoiksi. Luvassa on ruhtinaallisia palkintoja.