Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Kokeilenhan tuota minäkin…

Posted by kritiikkipiiri : 30 syyskuun, 2007

 

Mark paljasti minulle aikanaan tiedon siitä että Topi on myös tulossa, ja sen vuoksi myös minä uskalsin osallistua. Vaikka en paikalle päässyt niin tämän blogin huomattuani aloin työn ohessa kirjoitella, anteeksi siis tieysti kirjoittaa…siitä päätöksestä ovat kärsineet tod. näk. molemmat, niin työ kuin teksti. Anoin jo hyvissä ajoin vapaaksi kaikki kritiikkipiirin kokoontumiset mutta tätä ensimmäistä en saanut. Muihin tulen kyllä ellette ala niitä nyt liikaa siirtelemään. Ja kuten Topille, myös minulle toimiminen blogin kanssa on neitseellinen kokemus!

 

Tästä lähtee (Markus)

 

Se oli hyvälti puolen päivän toisella puolella kun Abrahamsson sai silmänsä auki. Kovan krapulan rehellinen tunnustaminen ja sitten istuma-asentoon. Kekkonen nukkui sohvalla ja Laiska oli uupunut lattialle. Tuliaisviinat ja tupakat oli kasattu pöydälle.

 

– Voihan perseensuti sentään, Abrahamsson kiroili ja kompasteli vessaan.

 

Väkevät aamu-ulosteet ja limakalvojen ulkopuolinen tarkastelu antoivat hieman lohtua tilanteeseen. Pienen asunnon täytti ummehtunut ilma ja raskas hengitys. Ilta oli vierähtänyt paikallisen ravintolan baaritiskillä. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä mutta kun laskee päälle vielä edelliset kaksi viikkoa Teneriffalla, niin taakka oli painava, niin sydämessä kuin rahapussissa.

 

Mikko Abrahamsson, amatööritason jääkiekkoilija ja kuljetusalan ammattilainen. Kekkonen, sähkömies jumalan armosta ja Laiska, puuseppä parhaasta päästä, olivat naapureita. He asuivat Ruotsinpyhtää kunnan Tesjoen kylässä ja olivat poikamiehiä kaikki, olivat aina olleet. Kesällä alkanut loma – projekti oli päätetty kunnon karonkkaan vielä kotimaassa.

 

Puhelin piippasi jossain.

 

– Sait viestin, mörisi Laiska.

 

Abrahamsson käveli hiljaisena puhelimensa luokse. Jäit eilen kiinni valehtelusta, luki haljenneessa näytössä.

 

– Jäit kiinni valehtelusta, ei mitään hajua kenen numero tai mitä asia koskee, tokaisi ruskettunut suomalainen ja istui tuolille.

 

Mitenköhän tästä oikein selviää, ajatteli Mikko hiljaa itsekseen. Laiska oli jo nukahtanut uudelleen ja Kekkonen oli edelleen tirsamaassa. Sotureita, ajatteli Mikko.

 

Hetken mietittyään viestiä hän hipsi sotureiden ohi keittiöön ja vilkaisi varovasti verhon raosta tielle. Pihalle oli pysäköity iso vaaleanpunainen avoauto. Siellä nukkui porukan neljäs jäsen, Pitkäjussi niminen lyhyt mies. Samalla oveen koputettiin jämäkästi kaksi kertaa. Mikko oli paskoa housuihinsa ja otti muutaman taka-askeleen olohuoneen puolelle.

 

– Täällä on poliisi, ovi auki!

 

– Hei jätkät, mistä te tuon auton olette varastaneet, hän kyseli ihmetellen matkatovereiltaan.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: