Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Lehtikasoja, kottikärryjä ja laivailua

Posted by kritiikkipiiri : 30 syyskuun, 2007

Ihmeellisen syyskuun viimeisenä iltana lisään minäkin tekstini. Kuten pojilla, on tämä minullakin ensimmäinen kerta, kun tutustun blogin saloihin. Eilen, innoissani kurssista, osasin runoni jo tuonne tyrkätä. Mietin tuota, kun kuusikko muuttui seitsemäksi. Olemmeko me siis seitsemikko. Septetti emme varmasti, ellei porukka innostu laulamaan tekstejään. Joku erityisen nerokas nimi on meille saatava, olemmehan erikoisen sanavalmis ja nerokas joukkio! Ohessa myös minun tuotelmani lauantailta. (MaijaV)

 

Pelastusliivit

Markku herää joka aamu kello viisi keittiön pöydän alta. Hän sytyttää taskulampun ja varmistaa, että tavarat ovat paikallaan hänen patjansa vieressä: herätyskello, kuminen merimies, lasipullo ja laiva, joka ei mahtunut lasipulloon. Sen jälkeen hän pukee päälleen pelastusliivit ja kömpii ylös pöydän alta. Hänellä on tapana avata heti ulko-ovi ja juosta paljain jaloin pihan poikki postilaatikolle.

Tämä aamu oli kuitenkin erilainen. Markun vanhanmallinen kännykkä piippasi. Tekstiviestissä luki: ”Sinä jäit eilen kiinni valehtelusta”. Markku luki sen läpi kahteen kertaan. Sitten kahteen kertaan ääneen. Ja vielä kerran, väärinpäin: ”Änis tiäj nelie inniik atsulethelav.”

 

Markku katsoi ikkunasta. Naapurin pappi työnsi alastomana kottikärryissä rouvaansa, vaatteitta hänkin. Markku unohti kokonaan postilaatikolle menonsa. Hän seisoi pelastusliiveissään ikkunan vieressä ja nauroi. Pappi työnsi rouvaansa pihan poikki toistamiseen, ja kippasi tämän sitten lehtikasaan. Hetken peuhattuaan molemmat juoksivat sisään.

 

Samassa Markku muisti tekstiviestin. Se oli tullut tuntemattomasta numerosta. Markku näpytteli vastauksen: ”Oletetaan, että olen ollut eilen tekemisissä ihmisten kanssa. Tässä tilanteessa se on kuitenkin mahdotonta, koska olen edelleen vesillä yksin. Ainoa kontaktini ulkomaailmaan viime viikkoina on ollut lokki, joka tuo minulle lehden joka aamu. Oletetaan myös, että olen valehdellut jollekin, mikä myöskin on epätodennäköistä, koska olen ollut tekemisissä vain itseni kanssa. Tietenkin on mahdollista, että olen saattanut valehdella itselleni, mikä kuitenkin on hyvin epätodennäköistä, koska en valehtele. Yst.terv. Markku.”

 

Joku koputti oveen. Markku säpsähti. Portailla seisoi naapurin pappi, tällä kertaa pukeutuneena. ”Huomenta. Taisin vahingossa lähettää teille tekstiviestin. Olen pahoillani. Sen oli tarkoitus mennä kanttorillemme, joka on ollut taas ryyppyreissullaan. Tulisitko meille aamukahville?”

 

Markku mietti hetken ja riisui sitten pelastusliivinsä. Hän puhalsi lasipulloon, vinkkasi pöydän alla seisovalle merimiehelle ja otti pappia kädestä kiinni. He kävelivät yhdessä ohi postilaatikon, lehtikasojen ja kaatuneiden kottikärryjen.

 

12 vastausta kirjoitukseen “Lehtikasoja, kottikärryjä ja laivailua”

  1. Jukka said

    Ensimmäiseksi herää kysymys: mitä kirjoittaja on pyrkinyt kommunikoimaan lukijalle? Mikä on se reaktio, jota on tavoiteltu?

    Absurdi tarina sisältää sellaisia koomisia siirtymiä ja kuvia, että esitän arvauksen: tarkoitus on ehkä ollut naurattaa, hieman Daniil Harmsin tapaan. (Saatan olla tyystin väärässäkin: on ehkä ollut tarkoitus pelkästään kummastuttaa, ja siinä tapauksessa on onnistuttu.)

    Teksti on hyvin visuaalisvetoista. Siinä ei ole ensimmäistäkään lausetta, joka ei välittyisi kokonaisuudessaan television kautta. Tosioutona sketsinä, hyvillä näyttelijöillä ja hyvällä rytmityksellä juttu tosiaankin luultavasti naurattaisi, saattaisi jäädä mieleen pitkäksikin aikaa.

    Mutta jos tekstin haluaisi tekstinä jysähtävän tajuntaan kunnolla ja jäävän mieleen kummittelemaan, pitäisi ehkä kiinnittää lisää huomiota rytmitykseen. Täytesanoja pois oikeista tai vääristä kohdista, lisää pituutta jonnekin muualle, ja sen sellaista pikku hienosääntöä. Näin niin kuin vaatimattomana henkilökohtaisena mielipiteenäni.

    P.S. Hankala antaa palautetta, kun ei vielä tunne kirjoittajia ja heidän tarpeitaan palautteen suhteen. Kritiikkikin on kontekstisidonnaista. Palautteenantokynnys madaltuisi, jos kritiikkipiiriläiset itsekin kommentoisivat täällä toistensa tekstejä.

  2. Eija said

    Kiitos, Jukka, kommentistasi. Tosi nastaa, kun sukelsit blogiimme. Maija varmastikin ryhtyy käymään kanssasi keskustelua oman tekstinsä & lähettämäsi palautteen pohjalta, mutta yhtenä kurssin ohjaajista haluan vastata tuohon viestisi P.S.-kohtaan.

    Koska Kirjoittamisen kritiikkipiirimme käynnistyi vasta viikko sitten, tämä blogikin on vielä alkutekijöissään. Kritiikkipiiriläiset kommentoivat toistensa tekstejä — se on yksi kurssin tärkeimmistä tehtävästä ts. antaa ja saada palautetta monesta näkökulmasta — mutta suurin osa palautteesta saa sijansa kritiikkipiirin tapaamisissa joka toinen viikko. Aion kuitenkin kannustaa kirjoittajia ilmaisemaan mielipiteensä teksteistä myös kirjallisesti täällä blogissa.

    Kirjoittamisen kritiikkipiiri kestää kaksi lukukautta, vuoden 2008 huhtikuun loppuun saakka, joten emmeköhän siinä ajassa ehdi petrata tämän bloginkin sisältöä!

  3. Maija said

    Kiitos kommentista, Jukka!
    Ehkä tuo lukijan kummastuttaminen on ollut lähin tarkoitukseni.
    Ei ole ollut vielä kunniaa tutustua syvemmin Daniil Harmsiin, mutta nyt täytyy se ensi tilassa tehdä. Ja jos sallitaan selittely, teksti tosiaan on tehty nopeasti piirin tapaamisessa, ja vähäisin muokkauksin siirretty blogiin. Mitä tarkoitat täytesanoilla? Yritän kyllä kovasti välttää jaarittelua.
    Enkä tosiaankaan osannut ajatella, että tekstini on tavallaan ”kuva”. Mielenkiintoista. Täytyy alkaa tutkiskella omaa kirjoittamista ja tekstejä tarkemmin.
    Entä mitä tarkoitat tuolla rytmityksellä?
    Onko mikään teksti koskaan niin valmis, ettei olis vaaraa pieneen hienosäätöön… :-)

  4. Taru Salminen-Aalto said

    Maija,

    teit tekstisi nopeasti, Markin ohjeen mukaan. Ohje sai yllättäviä käänteitä kirjoittamisen myötä. Ja onnistuit silti tavoittamaan tärkeitä asioita henkilökuvauksessa: et selitä mitään, vaan annat henkilöiden toimia. Jos henkilöhahmo on omituinen/ pelokas/ naurettava/ viisas jne., hän on sitä vain oman toimintansa kautta — ja vain niin henkilö syntyy lukijan päähän.

    Tällaisessa tekstissä, missä on selkeä ohje takana, ja lyhyt keskittymisaika, on vaikea saavuttaa näin herkullisia lähtökohtia henkilöhahmon synnylle! Puhutaan lisää tunnilla!

    Taru, ohjaaja

  5. Markus Turunen said

    Just, just. Vai että kommenttia. Noh, tuota ensiksi tulee mieleen että mitä pitäisi tulla mieleen? Teksti vaikuttaa hieman väkinäiseltä eikä se ole mielestäni ihan vilpitön.

    Paras kohta siinä on ehdottomasti se kun Markku puhaltaa lasipulloon. Tuon tyylinen tehoaa minuun. Sen lisäksi tuossa tekstissä on hieman liikaa tavaraa, esineitä ja asioita. Toisaalta turha tällaista über-taloudellisen kirjallisuuden ystävää on liikaa kuunnella! Daniil Harmsiin tutustumistako mietit? Just, se on hyvin poikkeuksellista kirjallisuutta, se vaikuttaa todella helpolta mutta vaatii mielestäni poikkeuksellista kykyä. Ja se on sellaista kamaa että oikea mielentila on must. Ja jos joskus voi sanoa että kirjallisuus jakaa mielipiteitä, Harmsin kohdalla se on juuri niin, toisten mielestä se on ihan hirveätä paskaa, suunnilleen Nitrodisko -tyylistä jutustelua mutta olen sitä mieltä että tätä mieltä olevat eivät ole ymmärtäneet koko kuvaa. Tunnilla nähdään!

  6. Maija said

    Markus!
    Väkistenkin väkinäiseltä vaikuttava teksti (henkilökuva epätavallisen ihmisen aamusta) on tehty kiireessä, kun Mark on huudellut ohjeita väliin :-)
    Muistaakseni olen nähnyt vilaukselta Harmsin kirjan viime vuoden kurssilla, sinun esittelemänä? Jatkuva kummallinen mielentilani ehkä mahdollistaa siihen tutustumisen. Ehkä ei.
    Kommentoidaan toki muidenkin ei-niin-väkinäisiä tekstejä!

  7. Jukka said

    Niin, tuon edellisen kommenttipuheenvuoroni taustaksi: Tehtävänanto ja käytetty aika eivat olleet tiedossani, eivätkä oikeasti vieläkään ole. Tekstisi oli vastaus kysymykseen, jota satunnainen nettisurffailija (minä) ei ollut sille esittänyt, ja siksi lukutapani on väistämättä toinen kuin siellä tapaamisenne yhteydessä.

    Tulkitsin – ja tulkitsen edelleenkin – kirjoitustasi puhtaasti sen itsensä luomassa kontekstissa, itsenäisenä teoksena.

    ”Ehkä tuo lukijan kummastuttaminen on ollut lähin tarkoitukseni.”

    Siinä tapauksessa voit unohtaa huoleti miltei kaiken, mitä ehdottelin, ja mitä seuraavaksi ehdottelen. Kaikki ehdotukseni lähtevät nyt lähtökohdasta, että on myös haluttu kirjoittaa itsenäinen _tarina_, joka jollakin tavoin jäisi satunnaisenkin lukijan mieleen.

    ”Mitä tarkoitat täytesanoilla? Yritän kyllä kovasti välttää jaarittelua.”

    Esimerkiksi ”kuitenkin” toisen kappaleen alussa synnyttää pienimuotoisen tautologian.

    Ja nämähän menevät sellaisten henkilökohtaisten tyylikysymysten puolelle, mutta kun kyseessä on näinkin minimalistinen kertomus, näyttää koko ensimmäinen kappale turhalta.

    Okei, siinä tehtävänannon mukaisesti rakennetaan henkilökuvaa, MUTTA siinä ei viedä kertomusta eteenpäin. Näin lyhyessä jutussa mahdollinen jännite tai konflikti pitäisi (mielestäni) lyödä pöytään heti. Ensimmäisen lauseen pitäisi mennä kännykän piippaukseen. Oheisrekvisiitta, se, jonka avulla henkilökuvaa luodaan, voitaisiin tuoda esiin sivulauseenomaisesti. Kännykkä on vaikkapa toisella puolella huonetta, ja esineistö joudutaan matkalla ohittamaan, sivuun potkiskellen tai vältellen päälle astumista. Siinä pääsisi eroon – ei pelkistä täytesanoista, vaan – kokonaisista virkkeistä.

    ”Samassa Markku muisti tekstiviestin.” on mielestäni myös turha lause. Kukaan ei ole ehtinyt unohtaa tekstiviestiä yhden kappaleen aikana.

    ”Entä mitä tarkoitat tuolla rytmityksellä?”

    Jännitteen rakenteluun ja purkamiseen käytettyjen tekstimassojen sopusuhtaa, joka on taas enemmän tai vähemmän henkilökohtainen makuasia. Laittaisin Markun jatkamaan saivartelevia tekstiviestejään ja perustelujaan sille, ettei ole voinut valehdella. Pari tekstaria lisää. Loukkaantumaankin. Jotta lukijalle jäisi aikaa muodostaa omia odotuksiaan ja asettua tarinaan.

    ”Onko mikään teksti koskaan niin valmis, ettei olis vaaraa pieneen hienosäätöön…”

    Ei missään tapauksessa. (Kunpa olisin ollut viimeisimmän kirjani oikolukujen kanssa tarkempi!) Enkä minä lannistaakseni tai haukkuakseni tänne tullut. Kun blogin nimi on ”Kritiikkipiiri”, ja kun kommentaattoreita on aivan erikseen käyty houkuttelemassa paikalle, arvelin, että tekstejä tosiaan toivotaan ruodittavan ja mietittävän, miten niistä saisi vielä parempia.

  8. Taru Salminen-Aalto said

    Kritiikkipiiriläiset ja minulle yhtä tuttu Jukka!

    Siis en tunne teistä vielä ketään. Mutta Jukalla on pointti edellisessä viestissä. Blogin nimi on kritiikkipiiri (ja hienosti se hiljalleen elää). Ehkä nopeasti tehdyt tehtävät eivät kuulu tämänkaltaiseen julkaisuun. Blogiin kannattaisi laittaa tekstejä, joita todella haluaa jonkun kommentoivan asiantuntemuksella. Jos tekstissä esim. on ongelma, jonka takia se takkuilee, voi hyvinkin takut aueta kun joku ulkopuolinen, tai sisäpiiriläinen, sitä kommentoi (mm. syntyykö jännite; onko henkilöillä tarpeeksi omaa tahtoa; syntyvätkö henkilöt lukijan päähän vai jäävätkö ne vain kirjoittajan päähän jne.)

    Kritiikkihän ei ole pelkästään rikkovaa, vaan yhtä lailla rakentavaa. Vai mitä Jukka?!

    Taru

  9. Maija said

    Hei Jukka! Kiitos kritiikistäsi ja ohjeitasi. Olen lukenut tuota tekstiäni usempaan otteeseen, ja huomaan siinä itsekin toimimattomuuksia. Eikähän kritiikistä pidä lannistua, vaan päinvastoin, kirjoittaa lisää! Kaikesta pitää ottaa opikseen :-)
    Ja huomaan käyttäväni ”kuitenkin” sanaa luvattoman usein ..
    Mun täytyy tuota palautettasi miettiä. Palajan myöhemmin.
    ***

    Ja Taru, ehkei kuulukaan, mutta ohjaajat kehottivat laittamaan heti blogiin nuo tekstit. Tätä täytyy kehitellä lisää :-)
    MUTTA: mulla on runoja, jotka aion jossain vaiheessa oikeasti julkaista, ja niitä en mielelläni laittaisi blogiin ruodittavaksi.
    Mitkä on siis ne tekstit, joita tänne laitetaan ..? (tulipas nyt sitten kerrassaan ”laitettua”;-)

  10. Eija said

    Tunnustan, tunnustan: minä kehotin julkaisemaan tekstejä heti alusta alkaen. Syynä oli se, että halusin tämän blogin käynnistyvän yhtä aikaa kritiikkipiirin kanssa. Koska kaikki kurssille osallistuvat tähtäävät tekstiensä julkaisemiseen, pidän blogia sopivana harjoittelukenttänä. Kerroin ensimmäisen tapaamisen yhteydessä, että valvon haukan lailla blogiin tulevia kommentteja, ja mikäli niissä on pelkkää ilkeämielistä panettelua, jätän ne julkaisematta ja keskustelen niiden sisällöstä ohjaajien ja kohteeksi joutuneen kanssa.

    Jukan analyysi Maijan tekstistä oli tehty huolellisesti ja harkiten, enkä uskonut sen synnyttävän Maijalle pahaa mieltä. Minusta on hyvä, että myös raakilemaisia tekstejä annetaan arvioitavaksi, kaikkea ei tarvitse hioa loppuun saakka.

    Painotin ensimmäisellä tapaamiskerralla myös sitä, että julkaistavaksi tarkoitettuja, työn alla olevia novelli- tai runokokoelmia ei pidä esitellä blogissa. Ei myöskään katkelmia tulevasta romaanista. Niitä käsitellään vain ja ainoastaan kritiikkipiirin tapaamisissa.

    Minua tämän kurssin nimi — Kirjoittamisen kritiikkipiiri — on häirinnyt alusta asti. Maija heittikin jossakin merkinnässään, että ryhmällemme voisi keksiä oman nimen. Jos sellainen yhteistuumin löydetään, myös blogi voidaan ristiä uudelleen.

  11. Mark said

    Moi kirjoittajat,
    käyn nyt ensimmäistä kertaa täällä blogissa.

    Kirjoittamisen kritiikkipiiri -nimi on minun päästäni lähtöisin, enkä silloin nimeä pohtiessani keksinyt parempaa. En vieläkään tiedä mikä voisi olla toinen vaihtoehto. Oikeastaan kyse on kansalaisopiston ”luovan kirjoittamisen jatkokurssista”, mutta ei tämäkään vaihtoehto mikään kauhean toimiva ole.

    Toisaalta, alun perin ajattelin, että kurssilla opiskellaan muutakin kuin nk. luovaa kirjoittamista, kuten vaikkapa haastattelujen ja kritiikkien tekemistä. Kritiikkipiiri-nimen yhtenä tarkoituksena on antaa ymmärtää, että kurssilla todellakin keskitytään ensisijaisesti palautteen antamiseen suhteellisen valmiista tuotannosta, eikä vain luonnostella tehtävien pohjalta.

    Ehdotan, että edetään nyt tämä vuosi kritiikkipiirinä ja seuraavalle kaudelle keksitään parempi nimi.
    Mark

  12. Markus Turunen said

    Minusta nimi on hieno!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: