Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Viski aurinkoisena syysaamuna

Posted by kritiikkipiiri : 30 syyskuun, 2007

Alla oleva tarina syntyi kritiikkipiirin ensimmäisessä tapaamisessa Porvoon kansalaisopistolla. Melkolailla pian alkuesittelyiden ja kurssijärjestelyiden läpikäynnin jälkeen Mark pyysi meitä kirjoittamaan henkilökuvan ihmisestä, jossa on jotain erikoista tai poikkeavaa. Tarinan henkilö tuli sijoittaa aamuun. Kirjoitimme, mitä hän tekee heti ensimmäiseksi herättyään. Aika kului nopeasti eikä käsi meinannut pysyä päänsisäisen lyhytfilmin vauhdissa, kun jo saimme Markilta käskyn lisätä tarinaan kohta, jossa päähenkilö saa tekstiviestin: ”Sinä jäit eilen kiinni valehtelusta!”. Ennen kuin tehtävään käytettävä aika loppui saimme vielä pari tilannetta sisällytettäväksi kertomukseen. Ensimmäisillä riveillä oli mielessä alkanut elää henkilö, jolle suunnitteli yhtä ja toista, mutta väliin annetut ohjeistukset tuntuivat ohentavan tuoretta mielikuvaa. Nopeassa kirjoitustemmossa sanoja putkahtelee paperille ilman sen kummempia pohdintoja, ehkä tarina ja sanavalinnat jäävät tällöin yksinkertaisemmiksi. Huomasin kuitenkin, että henkilölle alussa kaavailemani piirteet säilyivät loppuun asti.

Viski aurinkoisena syysaamuna

Lautavuoratun talon sisällä kuuluu katkonainen hengitys. Seinällä oleva kello ei ole vielä kuuttakaan. Paksut harmaat hiukset hapsottavat korviin asti vedetyn peiton yläkulmasta. Yksin asuva Meeri Toivakka hapuilee sytkäriä ja sinistä Belmont-askia. Meerin päivät käynnistyvät parilla vuoteessa poltetulla aamusavukkeella.

Kesken herkän aamuhetken Meerin Samsung piippaa viestin vastaanotetuksi. Naapurissa asuva keski-ikäinen Tuula lähettää viestin: ”Sinä jäit eilen kiinni valehtelusta!”. Meeri ei jaksa vaivautua vastaamaan viestiin. Ilmeisesti naapurilla on taas huono päivä. Meeri polttelee rauhassa tupakkansa ja nousee venyttelemään itseään keskelle lattiaa. Syysauringon kajossa punertavat vaahteranlehdet maalaavat maiseman, johon ihmiskäsi harvoin yltää.

Samassa ikkunan takana liikahtaa jokin ruskea otus. Meeri köpöttelee lähemmäksi ikkunaa ja huomaa, että hänen kuukauden päivät kadoksissa ollut koira onkin tullut takaisin. Turhaan hän oli pitänyt muistojuhlan sen poismenon vuoksi. Meeri ilahtuu Viskin jälleennäkemisestä ja hyvänolon tunteen siivittämänä hän tarttuu kännykkäänsä. Meeri pyytää Tuulaa saapumaan luokseen paukulle koiran kotiutumisen kunniaksi. Ennen kuin Meeri saa painettua lähetä-nappia oveen koputetaan. Iäkäs rouva ruiskauttaa hajuvettä rintojen väliin ja lähtee avaamaan ovea elämäniloinen katse silmissään.

(Satu B-L, 29.9.2007)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: