Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Archive for lokakuu 2007

Sortuuko Sagrada Familia?

Posted by kritiikkipiiri : 30 lokakuun, 2007

Keskustelimme kritiikkipiirin viime tapaamisessa myös Gaudísta, kirkoista ja rakennustelineistä. Espanjassa asuva Kafkakoski kertoo Euroopan reunalla -blogissaan samaan aiheeseen liittyviä hälyttäviä uutisia: Sagrada Familia on tähänastisen historiansa pahimmassa vaarassa, sillä ”pyhän perheen” alitse aiotaan rakentaa luotijunarata. Lue lisää —> täältä.

Posted in Eija, Keskustelu | Leave a Comment »

Niina

Posted by kritiikkipiiri : 29 lokakuun, 2007

(Henkilökuva toiminnan kautta, henkilökuva ja jännite sekä dialogi)

Vee, auki eteen kaks kolme, ja oikealla lähtee, huusi combo-ohjaaja. Niina oli jo toisella peräkkäisellä tunnilla. Lycrakuteet olivat liimautuneet aikaa sitten ihoon kiinni ja naama oli kirjavan kukertava. Kädet heiluivat puolelta toiselle jalkojen kompatessa entistä kiivaammassa rytmissä. Vielä kymmenen minuuttia.
Fyysinen rääkki toimi kuin tuplakofeiiniannos suoraan suoneen. Niina pakkasi jumppakamat kassiin ja lähti kävelemään kotiin. Kello oli puoli yhdeksän. Hän ehtisi poiketa ostamaan kaupasta saunasiiderit. Saunavuoro alkaisi kolmen vartin kuluttua.

Kassalla ei ollut jonoja. Polkkatukkainen nuori myyjä kertoi tohkeissaan, että hetki sitten poliisit olivat käyneet kyselemässä, oliko kaupassa näkynyt tummahiuksista hoikkaa miestä, joka puhui suomea murtaen.

– Eivät kertoneet, minkälaisesta roistosta oli kyse, kassa sanoi.
– Sehän voi olla vaikka Ruotsin poliisin sulutuksen läpäissyt arvokuljetusryöstäjä, joka on pakomatkalla. Saadaan tänne pikkukaupunkiin vähän jännitystä, Niina naurahti ja sulloi ostokset hikisten vaatteiden joukkoon.

Kadulla navakka syystuuli läpäisi ohuen villakangastakin, vilunväreet juoksivat kehon läpi. Niina tihensi askellustaan. Vielä pari korttelia, oikaisu puiston poikki ja sitten lauteille loikoilemaan. Kauppurienkadun ja Linnankadun kulmassa Niina pysähtyi. Huomio kiinnittyi liikehuoneistoja sisältävään taloon, joka muuten oli pimeänä, mutta kolmannen kerroksen huoneissa paloivat valot. Siellä oli myös Niinan työpaikka. – Kukahan näin myöhään töitä tekee, hän mietti. Tai ehkä viimeinen lähtijä on unohtanut napsauttaa katkaisimet. Niina päätti käydä sammuttamassa valot – tiedä vaikka kahvinkeitinkin olisi jäänyt päälle.

Niina ei viitsinyt jäädä tilaamaan hissiä vaan lähti kiipeämään portaita. Lähestyessään kolmatta kerrosta hän kuuli miehen ja naisen keskustelevan. Sanoista ei saanut selvää. Toimiston käytävä oli pimeä, muutamissa huoneissa oli valot päällä. Myös lasioven takana olevan kuljetusfirman päätyhuoneet oli valaistu. Niina tunnisti molemmat äänet. Nainen oli viereisen kuljetusfirman päällikkö ja miehen ääni kuului hyväntekeväisyysjärjestön johtajalle, joka oli Niinan esimies. Tultuaan siihen tulokseen, että valoasia oli selvitetty, Niina kääntyi takaisin. Hän ei halunnut mennä keskeyttämään toisten jutustelua, ja toisekseen saunavuoron alkuun oli enää kaksikymmentä minuuttia. Laskeutuessaan portaita Niinan nenästä alkoi valua verta. – Perhanan perhana, hän manasi. Kiusallinen vuoto oli vaivannut Niinaa jo useamman kuukauden. Verisuonen polttoon olisi löydettävä aika johonkin väliin. Työpöydän laatikossa oli paketillinen nessuja – ei kun takaisin kolmanteen.

Livahdettuaan pimeään huoneeseensa Niina avasi toiseksi ylimmän laatikon äänettömästi ja otti tukon nenäliinoja, joilla painoi vasemman sieraimen umpeen. Esimiehen huone oli käytävän päässä, välillä sieltä kuului naurunremahduksia ja keskustelu muuttui äänekkäämmäksi. Niina kuuli esimiehensä Oskarin ja naapurifirman Kristiinan puhuvan kiihtyneesti:

– Nyt on iso kala verkossa, intoili Oskari.
– Onko toiset paperit valmiina? – kysyi Kristiina
– Palkkaan vain tunnollisia alaisia, murahti Oskari. Niina on muuten näpsäkkä tyttö. Hänen avulla kirjanpito ja toimiston asiat pysyvät järjestyksessä eikä viranomaisilla ole syytä puuttua toimintaamme. Järjestörekisteriin kirjattu toimintammehan on täysin moitteetonta, mutta tämä muu pysyköön…
Samassa puhelin soi. Niina kuuli Oskarin puhuvan 40-jalkaisesta kontista, Kotkan satamaan Hietasen puolelle. Kristiina meni ilmeisesti sammuttamaan valoja omasta toimistosta, hänen korkokenkänsä kopisivat käytävällä, mikä häiritsi Oskarin sanojen kantautumista Niinan korviin. Niinan sydän pamppaili rinnassa ja hän läähätti puoliääneen suun kautta, sillä paperitukko oli edelleen kiinni nenässä. Puhelu loppui, ja Kristiina palasi Oskarin huoneeseen.

– Huomenna kello puoli kaksi, sanoi Oskari. Meidän täytyy saada kirje kuljettajalle vielä tänä iltana, hän jatkoi.
– Mitä teemme tulostimelle, johon laskut juuttuivat?
– Tulen aamulla sen verran aikaisemmin, että ehdin selvittää sotkun ennen kuin muut tulevat töihin, Oskari sanoi vakuuttavasti.

Kahdet askeleet kulkivat Niina huoneen ohi. Valot sammuivat ja hissin ovi kolahti. Niina istuutui voimattomana tuolilleen ja katsoi ulos ikkunasta. Yksittäiset autonvalot leikkasivat hiljenevän kaupungin katuja.

 

(perhepiirin ja kritiikkipiiriläisten vaatimuksesta tarina saa jatkoa tulevaisuudessa)

Posted in Satu, Tarinat | Leave a Comment »

Henkilökuvia

Posted by kritiikkipiiri : 29 lokakuun, 2007

Taru antoi tehtäväksi kirjoittaa erilaisia HENKILÖKUVIA:

A. Henkilökuva. Luo henkilö hänen toimintansa kautta!

B. Jännite. Jännite luodaan tekstiin kysymysten kautta.

C. Dialogi joko vie tarinaa eteenpäin tai synnyttää jännitettä.

Taru korosti myös, että on sallittua tehdä tehtävän vierestä tai sinne päin.

 

Henkilökuva – dialogi

– Yritä saada Pertti punastumaan, Juhani huikkasi minulle kesäpäivien illallispöydässä Pertin lähestyessä. Entuudestaan en Perttiä tuntenut.

– Mikä olet horoskoopiltasi? kysyin.

– Leijona, Pertti vastasi hämillään.

– No, se on hyvä se. Sovimme erinomaisesti yhteen.

Silloin Pertti punastui.

Illallinen jatkui ja Pertti palasi omaan pöytäänsä. Pöytäseurueemme oli juhlatuulella. Viini virtasi, hekotus kaikui. ”Mikä on pontikankeittäjän mielilaulu? Läksin minä kesäyönä käymään!” Lisää tirskuntaa ja hohotusta.

– Saanko luvan, Pertti pokkasi.

– Ethän pahastunut? kysyin häntä seuraten.

– En, hämmennyin kyllä.

– Se oli Juhani, joka halusi saada Sinut punastumaan.

– Taisi kaveri onnistua.

– Niin taisi.

– Taidanpa tulla kiittämään häntä, Pertti vastasi virnistäen saattaessaan minut hetkeksi paikalleni.

 

Anja

 

Posted in Anja, Kritiikkipiiri | Leave a Comment »

Uni

Posted by kritiikkipiiri : 25 lokakuun, 2007

Punatukkainen ystäväni seisoi aurinkoisella koulun pihalla. Hän oli pukeutunut mustaan krimiturkkiin ja hattuun, jollaista vain tädit käyttävät. Oli kevätjuhla ja lapset soittivat viimeisen kerran. Halusin vaihtaa kuulumisia ystäväni kanssa ja juoksin kadun yli hänen luokseen. Kysyin, voisimmeko tavata? Hän katsoi ylitseni ilmeettömin silmin ja sanoi, että hänellä on aika paljon kiireitä nykyään. Ennen kuin hän lähti, hän leikkasi nimensä irti kukkajulisteesta.

 

UNI – Dialogi

 

Tapaan punatukkaisen ystäväni koulun aurinkoisella pihalla. On kevätjuhlat. Hänellä on musta krimiturkki ja päässään hänellä on oudonmallinen hattu. ”Olisi mukava jutella pitkästä aikaan?” Punatukkainen ystäväni vastaa katse harhaillen: ”Minulla on aika paljon kiireitä nykyään.” Käännyn mukana olleen seuralaiseni puoleen ja kysyn: ” Kai huomasit, että yritin todella lähestyä häntä?” Seuralaiseni vastaa: ”Se on aivan ilmiselvää. Teidän ystävyytenne on loppu” Sain kuulla myöhemmin, että punatukkainen ystäväni oli leikannut nimensä irti koulun kevätjuhlassa olleesta kukkajulisteesta.

 

Posted in Kirsi, Tarinat | Leave a Comment »

Kirjoittajan riivaajat vai ystävät?

Posted by kritiikkipiiri : 23 lokakuun, 2007

Kirjoitin esittelyssäni, että työstämäni kirjan henkilöt suorastaan vaativat kirjoittamista, he eivät kovin hevillä jätä minua rauhaan. Ottavat ryökäleet minulta kysymättä itselleen työkavereita, tyttöystäviä tai muita kumppaneita. Heidän naapurinsakin sotkeutuvat juttuun lemmikkeineen. Juuri kun minä olin saamassa mielestäni koko homman alustavaan pakettiin, menee joku kirjan hahmo pullakaupassa törmäämään entiseen tyttöystäväänsä. Taas pitää purkaa ja punoa juttua uudelleen kasaan.

He eivät pyytele anteeksi sotkeutumistaan kirjoitusprosessiin.

Näin ei ole tapahtunut vain tämän tällä hetkellä työstämäni tekstin kohdalla. Eräs fiktiivinen äiti yhdestä aikaisemmasta tekstistäni koputtelee takaraivossa aina silloin tällöin: milloin jatkan hänen tarinaansa? Tai jatkanko koskaan sen miehen tarinaa, joka hautasi vaimonsa moottoritien levähdyspaikan lumikasan alle?

Miten voivat fiktiiviset hahmot riivata elävää ihmistä? Tulevat joskus uniin. Sotkevat ajatuksia. Olkapäälle ovat jo melkein käyneet koputtelemassa. En sentään vielä ole nähnyt heitä. Tuleekohan sekin päivä vielä?

Saan olla rauhassa kun saan jonkun luvun kirjoitettua kohtuulliseen päätökseen. Jos tilanne jää kesken on syytä varata aikaa kirjoittamiselle mahdollisimman pikaisesti, sillä kumman todelliselta vaikuttavat fiktiiviset hahmot vaivaavat ajatuksissa vähän väliä ja aivan missä tahansa. Hyvä etteivät vieressä kadulla kävele.

Pahimmillaan tilanne menee sellaiseksi, että lähes mikä tahansa näihin riiviöihin liittyvä kirjoittaminen riittää tyydyttämään heidät hetkeksi.

Ehkä aloitin kirjoittamisen yksin, mutta en ole enää pitkään aikaan tehnyt sitä yksin. Kirjan henkilöt pitävät huolta siitä, että he ovat olemassa.

Minulla on kavereita aina.

Posted in Jaana, Luovuus | Leave a Comment »

Kun tyyny soi

Posted by kritiikkipiiri : 23 lokakuun, 2007

Kulttuurin moniottelijaksi itseään kutsuva Tero-Pekka Henell kertoo Kannuvalimo-blogissa, miten hänen tyynynsä alkoi soida, aivan samalla tavalla kuin säveltäjä Kaija Saariaholle oli lapsena tapahtunut. Henellillä äänistä kasvoi jousikvartetto.

Tunnistan ominaisuuden. Itse en tosin kuule päässäni säveliä, vaan lauseita. Useimmiten ne liittyvät työhön, valmisteilla olevaan tekstiin, jota aivoni työstävät silloinkin, kun itse kuvittelen touhuavani täysillä muiden asioiden parissa.

Juttujeni rakenteen ja näkökulmat työstän usein kävellen. Yksi viehättävimmistä kirjoitustyön kuvauksista löytyy Ritva Haavikon toimittamasta teoksesta Kirjailijat puhuvat (SKS, 1976), jossa Tulenkantajiin kuulunut Elina Vaara kertoo ”kävellyistä runoistaan”. Kirjoituspöydän ääressä istuminen ei häntä miellyttänyt, vaan Vaara etsi runoilleen rytmiä liikkeellä. Mieleen tulleet asiat hän merkitsi kiireesti muistiin mille tahansa paperinpalalle. Usein hyppysiin osui Klubi 7 -niminen savukerasia, jonka pohjaan ja kanteen Vaara raapusti ”säkeitä sotkuna”, kuten hän itse sanoi. ”Tuntuu kuin luomisprosessia olisi edistänyt se, ettei ollut tarjolla oikeita kirjaanviemisvälineitä, jopa tuo savukerasian pahvin tai paperilapun ahdas tilakin saattoi kiihdyttää.”

Miten monta kertaa olen itsekin kävelyretkilläni kironnut sitä, ettei taskuistani löydy kunnon paperia, vain rutattuja kassakuitteja ja pehmeiksi nuhjaantuneita nenäliinoja. Mutta miten ihana onkaan se hetki, kun epämääräisenä ajatusmössönä vellonut lause löytää vihdoinkin muotonsa. Uuden löytäminen, olipa se miten pientä ja haurasta tahansa, palkitsee aina.

Olen pyytänyt Jaanaa kirjoittamaan tässä blogissa siitä, millaista on, kun valmisteilla olevan kirjan henkilöt alkavat riivata ja sotkea ajatuksia, hankkivat itselleen poika- ja tyttöystäviä ja ryhtyvät vaatimaan osaansa tarinassa isommaksi. Toivottavasti odotus palkitaan…

Posted in Eija, Luovuus | Leave a Comment »

Tiivistettyä elämänviisautta

Posted by kritiikkipiiri : 22 lokakuun, 2007

Nyt on juuri oikea aika pohtia päivän mietelause tai itse asiassa parikin. Kokoelmalla voit tienata tonnin — jos viisautesi on kyllin terävää ja ytimekästä. Kaksi vuotta sitten perustettu Suomen aforismiyhdistys järjestää yhdessä Paimion valtakunnallisten aforismipäivien kanssa kaikille avoimen aforismikilpailun. Kilpailuaika päättyy 29.2.2008. Lisätietoja löytyy –> Aforismiblogista.

Posted in Eija, Kilpailut | Leave a Comment »

Haaveita ja tavoitteita

Posted by kritiikkipiiri : 20 lokakuun, 2007

Sukeltakaapa —> Post Scriptum -blogiin, jossa vastikään työharjoittelunsa Atena Kustannuksella päättänyt Tero Hannula pohtii kirjoittajakoulutuksen merkitystä sekä valottaa kustantajien näkökulmaa. Se sekä tulevan kulttuurijournalismin kurssin hahmottelusta virinnyt keskustelu panivat minut pohtimaan kritiikkipiiriläisten haaveita ja odotuksia. Itse olen täsmäopetuksen kannattaja — mitä tarkemmin tiedän oppilaani tai kurssilaisen tavoitteet, sitä paremmin pystyn suunnittelemaan opetusta. Missä on itse kunkin tähtäin? Osa teistä on myös aiemmin osallistunut erilaisille kirjoittajakursseille. Millaista viilausta kirjoittamisen opettaminen ylipäänsä Suomessa kaipaisi? Kertokaa!

Posted in Eija, Keskustelu | Leave a Comment »

Kulttuurijournalismin kurssi

Posted by kritiikkipiiri : 19 lokakuun, 2007

Mark suunnittelee kulttuurijournalismin kurssia, mutta hän oli sijoittanut ideastaan kertovan merkintänsä kommenttilootaan, jossa se jäi vähän pimentoon. Siksi nostin merkinnän tänne näkyville.

Eija

Tervehdys taas,

en ole vielä täysin sisäistänyt Kirjoittamisen kritiikkipiiri -blogin ”karttaa”, joten en tiedä, meneekö tämä teksti oikeaan paikkaan.
Asia on tämä: suunnittelen kulttuurijournalismin kurssin järjestämistä ja tutkailen, kuinka paljon kurssille voisi olla tulijoita.
Kurssilla opiskeltaisiin taiteilijahaastattelujen, kritiikkien ja muunkinlaisten lehtijuttujen kirjoittamista. Ensisijainen kohderyhmä olisivat kulttuurilehtien sekä päivälehtien kulttuuriosastojen avustajat ja sellaisiksi pyrkivät.

Kurssi nivoutuisi aluksi osaksi Porvoon kansalaisopiston kritiikkipiiriä, mutta haarautuisi myöhemmin Särön omaksi koulutukseksi, johon olisi myös erillinen osallistumismaksu. Maksuilla katettaisiin osa kuluista, loput maksettaisiin Särön omista koulutusrahoista.

Kurssin pääopettajana toimisi freelance-toimittaja Eija Mäkinen. Vierailevia luennoitsijoita tilattaisiin esimerkiksi Helsingin Sanomilta. Kurssipaikkoja olisivat Porvoo tai Helsinki tai molemmat. Ja kokoontumiskertoja olisi aluksi 5-8 kertaa, kysynnästä ja taloudesta riippuen enemmänkin. Kommentoikaa!

Mark

Posted in Kritiikkipiiri, Mark | 5 Comments »

Huomiota, huomiota, hoo!

Posted by kritiikkipiiri : 17 lokakuun, 2007

Älkää näitä unohtako…

http://www.finnexpo.fi/kirja/

Posted in Markus | 2 Comments »

Kultainen kupoli ja hulluutta

Posted by kritiikkipiiri : 16 lokakuun, 2007

 

Kultainen kupoli halkesi
kyltymättömien edessä

hyväuskoiset morsiamet
polvistuivat hurmeisissa hunnuissaan

horjumaton tikarikäsi
irrotti selkänahat

hurmioituneet lakeijat
varastivat sielut

tasapäiset jäivät
korskuvien kentaurien alle

Kronos ja Euros
nostivat voitonmaljoja

temppelin irstas isäntä
pyyhki suupielensä

uskolliset koirat
makasivat oksennuksessa

(Satu B-L)

* * * * * * * * * *

Unikkokuosinen kommunikaattori
koiralle bandana muotiväreissä
pinkki pelikonsoli
pakataan keltaiseen kassiin

hulluutta huutavat silmät
mustat hymyt metron lattialla

juoksen karkuun mielettömyyttä

jumalanhullut vapauteen
nämä toiset suljetaan
liian myöhään

 

(Satu B-L)

Posted in Runot, Satu | Leave a Comment »

Soi, sana kultainen!

Posted by kritiikkipiiri : 16 lokakuun, 2007

Virheiden kierrättäminen ei palvele ketään, on yksi kirjoittajille toistamistani motoista. Kun pähkäilet jonkin oikeakielisyyteen liittyvän pulman parissa, ratkaisu saattaa löytyä Nykyajan kielenoppaasta. Kannattaa myös perehtyä Kielitoimiston kysytyimmät -osioon. Ja jos vietät parhaillaan luppoaikaa, testaapa tietosi ja taitosi kielenhuolto- ja nimitestien parissa —> täällä ja —> täällä.

Posted in Eija, Kielenhuolto | Leave a Comment »