Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Tarkastelussa Kertun aamu

Posted by kritiikkipiiri : 10 lokakuun, 2007

Ja tässä on Liisan kirjoittama tarina, joka syntyi noin 10 minuutissa lauantaina 29.9. kritiikkipiirin tapaamisessa ja johon Mark ohjaajan valtuuksin saneli muutamia juonikäänteitä mm. kännykkäviestin, ikkunasta katsomisen, yllättävän näyn ja koputuksen/ovikellon kilahduksen. (Eija)

Aamusuklaata

Kerttu heräsi kuten heräsi joka aamu ellei nukkunut iltapäivään. Sitäkin sattui. Hän hamuili kelloa yöpöydältä ja varmensi, ettei se soisi.

 

Hän kaivoi tyynyn alta, entiseltä Kalervon puolelta, suklaalevyn, jonka hän oli illalla piilottanut sinne. Hän pujotti oikean käden etusormen sinisen päällyspaperin taitoksen väliin ja käänsi paperin auki. Hän napsautti folion läpi kaksi riviä, rapisteli hetken, taittoi palan suuhunsa ja alkoi imeskellä. Hän laittoi suklaalevyn rinnan päälle, kaivautui peittojen alle, veti ne päänsä yli ja nautti.

 

Alkuun hän ei tunnistanut kännykän viestiääntä. Kova, äkäinen piipii-piipii kajahti terävänä. Kuka hänelle? Hän nosti vasemman kätensä vällyjen sisältä ja haroi kännykkää pöydän kulmalta. Hän luki viestin:

 

– Jäit eilen kiinni valehtelusta! Siis mitä? Kenelle hän muka oli valehdellut? Eihän hän ollut eilen edes tavannut ketään!

 

Hän heitti peitot yltään. Saamari! Hyvä aamu, jonka joku tärväsi älyttömällä, hänelle kuulumattomalla viestillä.

 

Hän nousi, raotti verhoa ja katsoi ikkunasta. Naapurin roikale pärisytti mopoaan pihalla. Sekin vielä! Suklaan maku suussa oli muuttunut karvaaksi.

 

Kerttu katsoi uudelleen kännykkäänsä. Viestin perässä oli tuntematon numero. Hän naputteli kirjaimet nopeasti:

 

– Valehteluun taipuvaiset valehtelevat itse.

 

Hän kömpi takaisin sänkyynsä, paneutui selälleen, veti peitot päälleen, otti palan suklaata ja huokasi hartaasti.

 

Joku soitti ovikelloa.

 

– En avaa, Kerttu sanoi, mutta nousi kuitenkin, kompastui mattoon, puki aamutakin ja kiristi vyön solmuun. Veteraanijärjestön hampaaton rahankerääjä hymyili oven takana.

 

– Ei ole kuin suklaata, sanoi Kerttu ja vetäisi oven kiinni.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: