Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Archive for 29 lokakuun, 2007

Niina

Posted by kritiikkipiiri : 29 lokakuun, 2007

(Henkilökuva toiminnan kautta, henkilökuva ja jännite sekä dialogi)

Vee, auki eteen kaks kolme, ja oikealla lähtee, huusi combo-ohjaaja. Niina oli jo toisella peräkkäisellä tunnilla. Lycrakuteet olivat liimautuneet aikaa sitten ihoon kiinni ja naama oli kirjavan kukertava. Kädet heiluivat puolelta toiselle jalkojen kompatessa entistä kiivaammassa rytmissä. Vielä kymmenen minuuttia.
Fyysinen rääkki toimi kuin tuplakofeiiniannos suoraan suoneen. Niina pakkasi jumppakamat kassiin ja lähti kävelemään kotiin. Kello oli puoli yhdeksän. Hän ehtisi poiketa ostamaan kaupasta saunasiiderit. Saunavuoro alkaisi kolmen vartin kuluttua.

Kassalla ei ollut jonoja. Polkkatukkainen nuori myyjä kertoi tohkeissaan, että hetki sitten poliisit olivat käyneet kyselemässä, oliko kaupassa näkynyt tummahiuksista hoikkaa miestä, joka puhui suomea murtaen.

– Eivät kertoneet, minkälaisesta roistosta oli kyse, kassa sanoi.
– Sehän voi olla vaikka Ruotsin poliisin sulutuksen läpäissyt arvokuljetusryöstäjä, joka on pakomatkalla. Saadaan tänne pikkukaupunkiin vähän jännitystä, Niina naurahti ja sulloi ostokset hikisten vaatteiden joukkoon.

Kadulla navakka syystuuli läpäisi ohuen villakangastakin, vilunväreet juoksivat kehon läpi. Niina tihensi askellustaan. Vielä pari korttelia, oikaisu puiston poikki ja sitten lauteille loikoilemaan. Kauppurienkadun ja Linnankadun kulmassa Niina pysähtyi. Huomio kiinnittyi liikehuoneistoja sisältävään taloon, joka muuten oli pimeänä, mutta kolmannen kerroksen huoneissa paloivat valot. Siellä oli myös Niinan työpaikka. – Kukahan näin myöhään töitä tekee, hän mietti. Tai ehkä viimeinen lähtijä on unohtanut napsauttaa katkaisimet. Niina päätti käydä sammuttamassa valot – tiedä vaikka kahvinkeitinkin olisi jäänyt päälle.

Niina ei viitsinyt jäädä tilaamaan hissiä vaan lähti kiipeämään portaita. Lähestyessään kolmatta kerrosta hän kuuli miehen ja naisen keskustelevan. Sanoista ei saanut selvää. Toimiston käytävä oli pimeä, muutamissa huoneissa oli valot päällä. Myös lasioven takana olevan kuljetusfirman päätyhuoneet oli valaistu. Niina tunnisti molemmat äänet. Nainen oli viereisen kuljetusfirman päällikkö ja miehen ääni kuului hyväntekeväisyysjärjestön johtajalle, joka oli Niinan esimies. Tultuaan siihen tulokseen, että valoasia oli selvitetty, Niina kääntyi takaisin. Hän ei halunnut mennä keskeyttämään toisten jutustelua, ja toisekseen saunavuoron alkuun oli enää kaksikymmentä minuuttia. Laskeutuessaan portaita Niinan nenästä alkoi valua verta. – Perhanan perhana, hän manasi. Kiusallinen vuoto oli vaivannut Niinaa jo useamman kuukauden. Verisuonen polttoon olisi löydettävä aika johonkin väliin. Työpöydän laatikossa oli paketillinen nessuja – ei kun takaisin kolmanteen.

Livahdettuaan pimeään huoneeseensa Niina avasi toiseksi ylimmän laatikon äänettömästi ja otti tukon nenäliinoja, joilla painoi vasemman sieraimen umpeen. Esimiehen huone oli käytävän päässä, välillä sieltä kuului naurunremahduksia ja keskustelu muuttui äänekkäämmäksi. Niina kuuli esimiehensä Oskarin ja naapurifirman Kristiinan puhuvan kiihtyneesti:

– Nyt on iso kala verkossa, intoili Oskari.
– Onko toiset paperit valmiina? – kysyi Kristiina
– Palkkaan vain tunnollisia alaisia, murahti Oskari. Niina on muuten näpsäkkä tyttö. Hänen avulla kirjanpito ja toimiston asiat pysyvät järjestyksessä eikä viranomaisilla ole syytä puuttua toimintaamme. Järjestörekisteriin kirjattu toimintammehan on täysin moitteetonta, mutta tämä muu pysyköön…
Samassa puhelin soi. Niina kuuli Oskarin puhuvan 40-jalkaisesta kontista, Kotkan satamaan Hietasen puolelle. Kristiina meni ilmeisesti sammuttamaan valoja omasta toimistosta, hänen korkokenkänsä kopisivat käytävällä, mikä häiritsi Oskarin sanojen kantautumista Niinan korviin. Niinan sydän pamppaili rinnassa ja hän läähätti puoliääneen suun kautta, sillä paperitukko oli edelleen kiinni nenässä. Puhelu loppui, ja Kristiina palasi Oskarin huoneeseen.

– Huomenna kello puoli kaksi, sanoi Oskari. Meidän täytyy saada kirje kuljettajalle vielä tänä iltana, hän jatkoi.
– Mitä teemme tulostimelle, johon laskut juuttuivat?
– Tulen aamulla sen verran aikaisemmin, että ehdin selvittää sotkun ennen kuin muut tulevat töihin, Oskari sanoi vakuuttavasti.

Kahdet askeleet kulkivat Niina huoneen ohi. Valot sammuivat ja hissin ovi kolahti. Niina istuutui voimattomana tuolilleen ja katsoi ulos ikkunasta. Yksittäiset autonvalot leikkasivat hiljenevän kaupungin katuja.

 

(perhepiirin ja kritiikkipiiriläisten vaatimuksesta tarina saa jatkoa tulevaisuudessa)

Posted in Satu, Tarinat | Leave a Comment »

Henkilökuvia

Posted by kritiikkipiiri : 29 lokakuun, 2007

Taru antoi tehtäväksi kirjoittaa erilaisia HENKILÖKUVIA:

A. Henkilökuva. Luo henkilö hänen toimintansa kautta!

B. Jännite. Jännite luodaan tekstiin kysymysten kautta.

C. Dialogi joko vie tarinaa eteenpäin tai synnyttää jännitettä.

Taru korosti myös, että on sallittua tehdä tehtävän vierestä tai sinne päin.

 

Henkilökuva – dialogi

– Yritä saada Pertti punastumaan, Juhani huikkasi minulle kesäpäivien illallispöydässä Pertin lähestyessä. Entuudestaan en Perttiä tuntenut.

– Mikä olet horoskoopiltasi? kysyin.

– Leijona, Pertti vastasi hämillään.

– No, se on hyvä se. Sovimme erinomaisesti yhteen.

Silloin Pertti punastui.

Illallinen jatkui ja Pertti palasi omaan pöytäänsä. Pöytäseurueemme oli juhlatuulella. Viini virtasi, hekotus kaikui. ”Mikä on pontikankeittäjän mielilaulu? Läksin minä kesäyönä käymään!” Lisää tirskuntaa ja hohotusta.

– Saanko luvan, Pertti pokkasi.

– Ethän pahastunut? kysyin häntä seuraten.

– En, hämmennyin kyllä.

– Se oli Juhani, joka halusi saada Sinut punastumaan.

– Taisi kaveri onnistua.

– Niin taisi.

– Taidanpa tulla kiittämään häntä, Pertti vastasi virnistäen saattaessaan minut hetkeksi paikalleni.

 

Anja

 

Posted in Anja, Kritiikkipiiri | Leave a Comment »