Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Archive for lokakuu 2007

Debytoi runoilijana

Posted by kritiikkipiiri : 15 lokakuun, 2007

http://www.nuorenvoimanliitto.fi/nuorivoima.html

Runoilijoille ja muille tiedoksi.

Satu

Posted in Kilpailut | Leave a Comment »

Tehtävä

Posted by kritiikkipiiri : 15 lokakuun, 2007

Hyvät kurssilaiset, en todellakaan kaivannut kiinalaisia kun tutustuin teihin! Nautin sanoistanne.  

Markus pyysi minua laittamaan blogiin antamani tehtävät, ja koska nöyrä olen, teen kuten käsketään. Korostan kuitenkin, että aina on sallittua tehdä tehtävän vierestä tai sinne päin. Varsinkin jos tehtävä ei kolahda. 

TEHTÄVÄT: 1.      Henkilökuva.  Luo henkilö hänen toimintansa kautta! Älä kerro, minkälainen ihminen kadulla kulkee, vaan laita hänet kadulla toimimaan luonteensa mukaisesti. Esim. Juoppo kulkee kadulla henkilöäsi vastaan ja pyytää rahaa. Mitä haluat tässä tilanteessa henkilösi reagoivan? Entä jos vastaantulija on koira tai kaunis nainen tai anoppi tai vaikkapa kaikkien tuntema runoilija, Mark. Mitä ihmisestä kertoo se, että hän aina raapii selkäänsä, tai vetää paidanhihoja alas? Entä se, jos henkilö kävelee muuten normaalisti, mutta alkaa musta-valko-laatoituksella hyppimään vain mustien laattojen päällä? Tai jos henkilösi pelkää pimeää, valossako aiot hänet pitää ? 

2.      Jännite Jännite luodaan tekstiin kysymysten kautta, ja ne kysymykset luodaan lukijan päähän. Jos novellin ensimmäisellä liuskalla lukija miettii, että mikä on tuo punainen auto kadulla, jonka takia päähenkilö hyppää pensaan taakse piiloon, hän haluaa tietää lisää ja haluaa pysyä novellin jännitteen mukana tekstin loppuun asti. Kirjoittajan on silti hallittava tekstinsä ja tiedettävä ennen lukijaa, miksi päähenkilö toimii näin. 2-3 kertaa novellissa päähenkilö voi hypätä nurkan taakse, ojaan tai kaivoon auton nähdessään, mutta sen jälkeen on alettava jo avaamaan juttua! Yhdymme siis henkilökuvaan. 

3.      Dialogi Dialogi joko vie tarinaa eteenpäin tai synnyttää jännitettä. Samoin se luo henkilökuvaa esim. puhetavan, aggressiivisuuden tai hitauden kautta. Dialogissa, joka synnyttää jännitettä, henkilöillä täytyy olla oma tahto, jotta dialogi toimii. Kaksi juoppoa, jotka haluavat pensaaseen nukkumaan, menevät sinne, vaikka dialogi olisi pitkä filosofinen väittely siitä, mikä on paras puska. Omaa tahtoa löytyy, mutta ehkä lukijan kannalta uuvuttavaa. Eri asia on jos toinen haluaa puskaan nukkumaan ja toinen juuri rannalle nostetun upean huvipurren alle (voin kuulla sen keskustelun, kun nukkumapaikat ovat vähissä, mutta joku haluaa laatua!) Tai jos kaksi kaveria rakastuvat samaan tyyppiin ja yrittävät saada hänet, ja samalla peitellä kaveriltaan omaa päämääräänsä. Siihen vaaditaan jo aika taitavaa dialogia, jotta heidän halunsa/tahtonsa kävisi ilmi niin, että toinen henkilöhahmo ei sitä ymmärrä, mutta lukija alkaa tajuamaan.  Taru

Posted in Taru | Leave a Comment »

Törmäyskurssilla maailman kanssa

Posted by kritiikkipiiri : 14 lokakuun, 2007

”Minä hullu.
Vaihdoin elämän sanomiseen.”

 

Kirjailija Eeva Kilven parahduksenomainen runo paljastaa, ettei kirjoittaminen ole aina niin helppoa kuin lukijana voisi kuvitella. Tiedättehän tuon lähes pyörryttävän tunteen, kun avaa kirjan ja saa heittäytyä vahvan tarinan vietäväksi milloin historiallisten henkilöiden, milloin kaukaisten galaksien sotureiden, milloin omaa itseä niin kovasti muistuttavan antisankarin seurassa.

 

Suomen ensimmäinen kirjailija, jonka elämänvaiheista on säilynyt tietoa jälkipolvienkin ihmetellä, oli birgittalaisveli Jöns Budde, jonka ensimmäinen tunnettu teos Pyhän Matildan ilmestyksiä valmistui vuonna 1469. Toki tekstejä oli suomalaisten saatavilla aiemminkin, mutta Budden tuotannolle on luonteenomaista persoonallisuus, oma kädenjälki, joka erottaa hänet aiemmista kirjoittajista.

 

Jäin eilisen tapaamisemme jälkeen miettimään omaa rooliani ryhmässä. Olen itse nimennyt itseni sparraajaksi ja tarvittaessa kielipoliisiksi, vaikka Markus sanan kuullessaan irvistelikin. Kyse ei ole välimerkkien kyttäämisestä, vaan yritän ennen kaikkea kannustaa kirjoittajia olemaan rohkeita omassa kielessään ja luomaan elävää, hurjaa ja soivaa suomea. Olennaista on, että jokainen löytää itse oman äänensä – ja myös pitää siitä kiinni!

 

Satu kysyi Säkeitä menneisyydestä -merkintäni kommenteissa, onko runoilijan välttämätöntä avata oman tekstin sisältö kertomalla, mistä tekstissä on ollut kyse silloin kun se kirjoitettiin?

 

Ei missään tapauksessa. Työ puhuu aina puolestaan – tai ainakin sen pitäisi puhua. Selittäminen voi valottaa lukijalle/katsojalle/kuulijalle teoksen lähtökohtia ja taiteilijan tavoitteita, mutta se voi myös turhaan rajata vastaanottajan tulkintaa. Tätä tarkoitin verratessani runojen nimiä hillopurnukoiden etiketteihin. Jos tekijä itse ilmoittaa purnukan sisältävän puolukoita, mahdollisuus nähdä mustikoita – tai peräti sieniä tai lohikäärmeen hampaita – torpedoituu saman tien.

 

Uskon, että kirjoittaminen lähtee syvästä henkilökohtaisesta tarpeesta. Kun asiat kasaantuvat mielessä, niitä on pakko käsitellä. Lähtökohtana voi olla jokin itseä häiritsevä ajatus, voimakas tunne tai tilanne, jossa kirjoittaja kokee olevansa törmäyskurssilla maailman kanssa. Monet hiertymät ja kokemukset ovat kuitenkin ihmisille yhteisiä, ja siksi teksti ei jää yksityiseksi. Siksi selityksiäkään ei tarvita.

 

Posted in Eija, Kritiikkipiiri | Leave a Comment »

Proosakilpailu

Posted by kritiikkipiiri : 12 lokakuun, 2007

http://www.atenakustannus.fi/dev/parnasso/index.html

huomiseen!!

Posted in Kilpailut, Markus | Leave a Comment »

Tarkastelussa Kertun aamu

Posted by kritiikkipiiri : 10 lokakuun, 2007

Ja tässä on Liisan kirjoittama tarina, joka syntyi noin 10 minuutissa lauantaina 29.9. kritiikkipiirin tapaamisessa ja johon Mark ohjaajan valtuuksin saneli muutamia juonikäänteitä mm. kännykkäviestin, ikkunasta katsomisen, yllättävän näyn ja koputuksen/ovikellon kilahduksen. (Eija)

Aamusuklaata

Kerttu heräsi kuten heräsi joka aamu ellei nukkunut iltapäivään. Sitäkin sattui. Hän hamuili kelloa yöpöydältä ja varmensi, ettei se soisi.

 

Hän kaivoi tyynyn alta, entiseltä Kalervon puolelta, suklaalevyn, jonka hän oli illalla piilottanut sinne. Hän pujotti oikean käden etusormen sinisen päällyspaperin taitoksen väliin ja käänsi paperin auki. Hän napsautti folion läpi kaksi riviä, rapisteli hetken, taittoi palan suuhunsa ja alkoi imeskellä. Hän laittoi suklaalevyn rinnan päälle, kaivautui peittojen alle, veti ne päänsä yli ja nautti.

 

Alkuun hän ei tunnistanut kännykän viestiääntä. Kova, äkäinen piipii-piipii kajahti terävänä. Kuka hänelle? Hän nosti vasemman kätensä vällyjen sisältä ja haroi kännykkää pöydän kulmalta. Hän luki viestin:

 

– Jäit eilen kiinni valehtelusta! Siis mitä? Kenelle hän muka oli valehdellut? Eihän hän ollut eilen edes tavannut ketään!

 

Hän heitti peitot yltään. Saamari! Hyvä aamu, jonka joku tärväsi älyttömällä, hänelle kuulumattomalla viestillä.

 

Hän nousi, raotti verhoa ja katsoi ikkunasta. Naapurin roikale pärisytti mopoaan pihalla. Sekin vielä! Suklaan maku suussa oli muuttunut karvaaksi.

 

Kerttu katsoi uudelleen kännykkäänsä. Viestin perässä oli tuntematon numero. Hän naputteli kirjaimet nopeasti:

 

– Valehteluun taipuvaiset valehtelevat itse.

 

Hän kömpi takaisin sänkyynsä, paneutui selälleen, veti peitot päälleen, otti palan suklaata ja huokasi hartaasti.

 

Joku soitti ovikelloa.

 

– En avaa, Kerttu sanoi, mutta nousi kuitenkin, kompastui mattoon, puki aamutakin ja kiristi vyön solmuun. Veteraanijärjestön hampaaton rahankerääjä hymyili oven takana.

 

– Ei ole kuin suklaata, sanoi Kerttu ja vetäisi oven kiinni.

 

Posted in Liisa, Tarinat | Leave a Comment »

Herra Ye

Posted by kritiikkipiiri : 10 lokakuun, 2007

On henkilöitä, joista voidaan sanoa, että hän on ye gong hao long. Tämän
takana on tarina herra Yestä, joka keräsi kaikkea lohikäärmeisiin liittyvää
ja ihaili niitä kovasti, mutta kun oikea lohikäärme tuli häntä tapaamaan,
hän pelästyi ja juoksi karkuun.

Kiitos ystäväni, Päivin, joka kertoi tämän tarinan minulle.

Toivon, että kurssilaiset lauantaiksi, tai halukkaat blogiin, miettivät, minkälainen ihminen Herra Ye on. Ja sitä, miten tämä liittyy omaan kirjoittamiseen ja henkilöhahmoihin, joita luo.

Taru

Posted in Kritiikkipiiri | 6 Comments »

Säkeitä menneisyydestä

Posted by kritiikkipiiri : 8 lokakuun, 2007

Olen tänään miettinyt, miten aika vaikuttaa teksteihin. Miksi jotkut runot tai romaanit tuntuvat vanhentuneilta, kun taas toiset, vuosisatoja sitten kirjoitetut, säilyttävät tenhonsa ja koskettavat lukijaa ajan hampaasta huolimatta? Kuinka suuri merkitys on suomennoksella siihen, miten teksti säilyttää tuoreutensa?

On sanottu, että taiteilija pyrkii vastaamaan itseään askarruttavaan kysymykseen koko elämänsä ajan ja jokainen hänen teoksensa on yritys lähestyä tuota vastausta. Päteekö se kirjailijoihinkin? Päteekö se teihin, kritiikkipiiriläiset? Kiinnostavatko teitä samat aiheet kuin vaikkapa viisi, 10 tai 20 vuotta sitten? Vai joko yksi sydäntä kalvanut kysymys on saanut vastauksensa ja toinen valloittanut sen tilan?

Näitä miettiessäni siivosin laatikoitani, selailin vanhoja muistiinpanojani ja sukeltelin ajassa edestakaisin. Eteeni osui myös eräs taannoin kirjoittamani runo, pimenevään syksyyn sijoittuva sanallinen piirros. Olen julkaissut sen aiemmin omassa blogissani, mutta päätin asettaa sen näytille tännekin. Sherlock Holmes on todellakin kulkenut kanssani kauan, hymähdän. Mutta voiko runosta päätellä, milloin se on kirjoitettu?

Illan pimeydessä
poimin omenoita.
Pitkällä sauvalla pudottelen
syötävät maahan.
Taskulampun kera
leikin etsivää ja haen
niitä kätköistään ruohikosta
— kuin rikollisia.
Haa, milloinkahan piiloon
päässeet tulevat
kostamaan minulle!

Posted in Eija, Runot | 6 Comments »

Karjalanpaistia ja henkseleitä

Posted by kritiikkipiiri : 8 lokakuun, 2007

Minä olen uponnut täysin blogien maailmaan, minusta on tullut bloggaaja! Minusta, joka pidin vielä hetki sitten blogeja turhana ajanvietteenä ja ihmisten turhamaisena näyttäytymishaluna. Luulin ja pelkäsin, että kaikkivoipa internet tulee ja nielee todellisuuden. Kuvittelin, että oikea kirjoittaminen katoaa. Ei se katoa, vaikka osittain onkin siirtynyt nettiin. Kuitenkin edelleen haluan lukea lempirunoilijani runoja kirjasta, jota voin oikeasti koskea. Joka tuntuu ja tuoksuu. Mutta netistä löysin runoja, tekstejä, ajatuksia, analyysejä, kritiikkiä. Asiallista (ja asiatonta) keskustelua. Tähän joku varmasti tuhahtaa, että itsestäänselvyyksiä! Nii-in! Kesti vain hetken se tajuta. Ei sitä ymmärrä, ellei itse kahlaa. Eikä sitä ymmärrä, jos ei itse lue. Ja sitten sen vasta oikeasti ymmärtää, kun kirjoittaa, ja joku TOINEN lukee. Löysin siis blogin, jonka haluan lisätä blogi-listaan, kunhan keksin että miten. ”Sanoma ihmiskunnalle” -blogista löytyy juttuja karjalanpaistiohjeesta puketumisetiketin kautta Mannerheimiin! Ilahduin ja vaikutuin ja nauroin. Siksi haluan jakaa löydöksen kanssanne. (Bloggaava Putkimies elikkäs MaijaV)

P.S. Yritin kovasti saada tämän 7.10. puolelle (koska 7 on mukavampi luku kuin 8), mutta blogikello on julma! Juuri vaihtui puoliyön, en hukannut lasikenkää, vaan aamutossuni sekä eilisen päivän.

Posted in Keskustelu, Maija | 2 Comments »

Sanojen soittokunta bittiavaruudessa

Posted by kritiikkipiiri : 5 lokakuun, 2007

Olen koonnut sivustollemme kirjallisia blogeja, joiden antiin kannattaa ehdottomasti tutustua. Tekijöinä on niin kirjoittamisen ammattilaisia kuin täydestä sydämestään heittäytyviä harrastajia. Selatkaa reippaasti myös kommenttilaatikoita, niistä löytyy herkullista dialogia sekä loistavia vinkkejä (t)yöpöydälle. Ja kun liikutte blogimaailmassa, tuokaa parhaat löydöt tuliaisina meille muillekin luettavaksi ja lisätkää ne tuohon kommenttien alta löytyvään blogilistaan!

Posted in Eija, Keskustelu | Leave a Comment »

Syövätkö kirjallisuuden eri lajit toisiltaan lukijoita?

Posted by kritiikkipiiri : 3 lokakuun, 2007

Kritiikkipiiriläiset (ja toki muutkin), sukeltakaa kirjailija Kirsti Ellilän —> blogiin! Siellä käydään kuumaa, ajoittain jopa tulista sanan- ja mielipiteenvaihtoa eri kirjallisuuslajien arvosta sekä keskinäisistä voimasuhteista. Keskusteluun osallistuu myös kirjailija Anja Snellman, jonka Turun Sanomille antamaa haastattelua Ellilä ruoti tiukasti — ja synnytti siten valtavan kommenttivyöryn. (via SusuPetal)

Posted in Eija, Keskustelu | Leave a Comment »

Inspiraatiota sieltä sun täältä

Posted by kritiikkipiiri : 3 lokakuun, 2007

Internet on muutakin kuin tylsää tietoa, tekstiä, blogeja ja työntekoa. Kun on inspiraation tarpeessa, haen apua musiikin maailmasta.  Everyday Is Like Sunday oli osainnoittaja erääseen edellisen kurssin kirjoitukseen. Siis biisi oli, ei video.

Ja kotimainen Seppo Alvari antaa aina aihetta kirjoituksiin.

Posted in Markus | Leave a Comment »

Spoon River Antologia

Posted by kritiikkipiiri : 2 lokakuun, 2007

Todellakin, Anja, nekrologi on henkilökuva siinä kuin mikä tahansa muukin. Lukekaa Spoon River antologia, jonka kirjoitti Edgas Lee Masters 1915. Siinä kuvitellun pikkukaupungin asukkaat tulevat tutuiksi hautakirjoitusten kautta. Vainajat itse ovat omat hautakirjoituksensa kirjoittaneet. Tilassa, jossa ei enää tarvitse teeskennellä tai salata mitään.

Henkilökuvia on hyvin monenlaisia. Kokeilkaa!

Taru

Posted in Taru | Leave a Comment »