Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Archive for joulukuu 2007

Hetki huilin ja tonttujen

Posted by kritiikkipiiri : 21 joulukuun, 2007

Nyt on se aika, kun ihmiset vimmoissaan juoksevat pitkin kauppoja: Mitä sitä vielä piti, tuota ja tätä! Kaamea hätä! Kyllä se joulu tulee muutenkin. Itse otan hyvinkin rennosti. Ei tarvitse ruuhkissa viime hetken kiireessä juosta. Kuusi haetaan ja koristellaan. Poltetaan kynttilöitä, niin ei näy pölyt nurkissa. Muumimamman sanoin ”miksi ihmeessä kaapit siivotaan? Ei kai kukaan vietä joulua kaapissa… tai kukapa sen tietää?” Jätän kuitenkin kaapit tällä kertaa sellaisiksi kuin ovat, ja keskityn rakkaimpiini. Lämmin lukuhetki lapsoset kainalossa, se on se joulu. Ohessa pienen pieni tonttutarina, lämmintä joulumieltä kaikille!

***

Tonttu laahusti synkissä mietteissä sukat märkinä. Oli käytävä vielä monen ikkunan takana. Kun tulisi edes pakkasta, ei olisi niin pimeää ja märkää. Erään talon luona kurkki ikkunasta sisään soma tonttutyttö. Tonttu kurtisti kulmiaan – kuka hänen nurkillaan kulki?
Hän hiipi tytön taakse ja kröhäisi. Tonttutyttö säikähti niin, että lakin kulkunen helähti. Hän kääntyi ja hymyili iloisesti Tontulle. – Olen eksynyt, tonttutyttö sanoi.

Tontun sukat kuivuivat siinä hetkessä, ja hänelle tuli iloinen mieli. Olisipa tonttutyttö soma ikioma! – Neuvon tien, jos kuljet kanssani. Tonttutyttö hymyili uudelleen, ja otti Tonttua kädestä.

Posted in Kritiikkipiiri, Maija | Leave a Comment »

Joulun kynnyksellä

Posted by kritiikkipiiri : 20 joulukuun, 2007

Ennen kuin karkaan viettämään luppopäiviä muihin maisemiin, haluan toivottaa joulurauhaa ja onnekasta vuotta 2008 kaikille mukaville kritiikkipiiriläisille. Ensi vuonna jatkamme uusin aihein, uudella atakilla. Hyvästiksi lainaan synnyinkaupunkini mestaria, runoilija Lauri Viitaa, jonka runo Yhteistoiminta löytyy kokoelmasta Betonimylläri (WSOY, 1990; ensimmäinen painos ilmestyi 1947):

Akka kylän laskit kantoi,
joka murun läävään antoi.
Sika lihoi, akka laihtui. —
Joulun alla vuoro vaihtui.

Posted in Eija, Kritiikkipiiri | Leave a Comment »

100 sanaa joulusta tai oikeastaan jouluostoksista

Posted by kritiikkipiiri : 18 joulukuun, 2007

Jaanan vanha pieni kirjoitelma jouluostoksista. Se voi olla tällaista…

Jouluale

Mainosten kasaama kulutusahdistus purkautui hallitsemattomana ostoryöpsähdyksenä joulualennusmyynnissä. Mitä enemmän hän osti sitä parempi olo hänelle tuli.

Homo sapiens shoppingensis toteuttamassa vaistojaan. Hän oli elementissään risteillessään tavaratalojen käytävillä.

Edullisia hankintoja sieltä täältä. Vanhan kaupungin pikkuliikkeet oli kuin tehty heräteostoksia varten.

Vielä viimeisestä kaupasta hän lähti ostamisen hurmion täyttämänä. Kaikki sikaedulliset pikavippirahat oli käytetty. Kasseineen hän palasi hiljaisena kotiinsa.

Kehon adrenaliiniryöpystä oli enää haalea muisto jäljellä. Väsytti.

Eteisen ovelta hän näki asunnossaan osittain avaamattomina edellisten ostoskierrosten jäljiltä olevat kassit tavaroineen. Uusista kasseista kelpasi vain iso suklaalevy, josta hän riuhtaisi paperin pois.

Ahmien suklaata hän käänsi selkänsä kasseille ja meni keittiöön jääkaapille.

Posted in Jaana, Tarinat | Leave a Comment »

Taivuta lempesi loitsuiksi

Posted by kritiikkipiiri : 14 joulukuun, 2007

En ole tainnutkaan kertoa teille seinänaapuristani Karrista? Rakkautta kaipaavasta mainosmiehestä, yksinäisestä sielusta, joka viime kesänä —> etsi morsianta sydämensä valituksi.

Elokuussa tarina sai jatkoa, kun Amorin apuna toiminut raati valitsi lukuisten persoonallisten hakijoiden joukosta naisista ihanimman. Silloin voittajan nimi pysyi vielä salassa, mutta nyt — sytyttäkää spotit ja juhlafanfaari soikoon! — paljastan, kuka pääsi treffeille herkän sinkkumiehemme kanssa. Raina toimii samalla syväluotaavana esittelynä suomalaisen miehen deittikäyttäytymisestä. Joko pian kuulemme hääkellojen riemukalkkeen?

Kuten —> Mainosmiehelle morsian -finaalivideosta paljastuu, runot kuuluvat jokaisen itseään kunnioittavan herrasmiehen hurmaamisrepertoaariin. Niille, joilla runon luomiskyky sykkii ja säkenöi, Mainostoimisto Urho on julistanut Suuren rakkausrunokilpailun. Anna siis lempesi läikähdellä lausein ja taivuta liekehtivät tunteesi värssyiksi, loitsuiksi, hymneiksi, balladeiksi tai vaikka jalat alta vieviksi tanka-runoiksi. Luvassa on ruhtinaallisia palkintoja.

Posted in Eija, Kilpailut | Leave a Comment »

Gertrud

Posted by kritiikkipiiri : 12 joulukuun, 2007

 

(Tehtävänä oli laatia vapaamuotoinen valokuvan innoittama kertomus.)

Gertrud sulkee silmänsä ja palaa ajassa taaksepäin.

Hän kirmailee lehminiityllä Hansin kanssa. Lehmiä on toistasataa. Hän tuntee nimeltä jokaisen. Rotua hän ei muista, ruskeanvalkoisia ne ovat.

On kesä. Gertrudin päivä alkaa lehmien ajolla navettaan lypsettäviksi. Lopun päivää hän on tänään vapaa. Hans jää auttamaan navettaan. Gertrud lähtee patikoimaan vuoristoon. Hän ei hengästy, vaikka ilma on ohutta ja happea on vähän. Lehmien ammunta kiirii kauas.

Lämpötila laskee vuoristossa ylöspäin noustessa. Gertrudilla on päällään isoäidin kutoma villapaita, joka on aina sopivan lämpöinen. Laaksossa on lehtimetsää, ylempänä havumetsää. Sitten havumetsäkin loppuu ja maisema muuttuu aukeaksi kauniskukkaiseksi alppiniityksi. Gertrudilla on oma kivi, jonka suojaan hän käy pitkäkseen. Seuranaan hänellä on ikioma puhtaanvalkoinen alppitähti, Edelweiss. Hän rakastaa tätä hetkeä ja kesää.

Kyllä hän talvestakin pitää. Silloin hänen on oltava erittäin varovainen, sillä milloin tahansa rinnettä alas voi syöksyä lumivyöry auringon pehmittäessä lumen. Lumi voi pienestäkin tärähdyksestä, jopa vain kovasta äänestä, lähteä vierimään alas.

Kun Gertrudilla on työpäivä, on Hans vapaa. Maito seisotetaan suurissa, jäävedellä täytetyissä puulaareissa, joihin on upotettu peltiastiat. Niistä maito kuoritaan erityisellä kauhalla. Gertrud auttaa kerman hapattamisessa ja voin kaulimisessa käsin pyöritettävällä vaivauspöydällä. Hän nauttii isovanhempiensa kanssa meijerissä puuhastelusta, valkoisesta maidosta ja valkoisesta lumesta vuoristossa.

Gertrud havahtuu. Meijeriä ei enää ole, on alppirinneravintola, joka kantaa samaa nimeä kuin isovanhempien meijeri, Milchhäuschen. Gertrud päättää sukeltaa lampeen, kuten hän on tehnyt lukemattomia kertoja aiemminkin. Tämä on hänen pyhiinvaelluksensa.

Jouluna hänellä on oma pikku-Gertrud tai pikku-Hans, oma Edelweissinsa. Ja hänen rinnoistaan pursuaa valkeata maitoa.

 

Posted in Anja, Tarinat | Leave a Comment »

Näkemyseroja

Posted by kritiikkipiiri : 12 joulukuun, 2007

(Tehtävänä oli laatia toiminnallinen henkilökuva dialogin kautta.)

1)

    – Ihan naiivia, totesi Kurt katsoessaan mainosta, jota juuri työstin.

    – No mitä ehdotat?

    – Ei kuulu mun hommiini.

 

Viskaten päätään puolelta toiselle kopea ilme kasvoillaan, vasenta korvaansa hiplaten hän läksi ovea potkaisten huoneestani.

 

2)

    – Toi sana on väärin! Sen pitää olla sitomus eikä sitoumus.

    – Väärässä olet!

    – Enkä ole. Että pitää sitä vielä opettaa kieliasioitakin!

 

Jalkojaan huolimattomasti heitellen ja korvanipukkaansa hellitellen rehvakkaan katseen saattelemana hän häipyi. Potku ei ylettynyt oveen.

 

3)

    – Maahanmuuttajilla ei ole mitään asiaa maahamme, saisivat pysyä siellä missä ovat eikä tulla meidän elätettäväksemme.

    – Ai jaa, lapseni voisivat hyvinkin tuoda perheeseen miniäksi tai vävyksi vaikkapa kiinalaisen tai turkkilaisen.

    – Silloin on kasvatuksessa vika!

 

Jälleen samat poistumismaneerit, tällä kertaa ovea paiskoen.

 

4)

    – Sä et tajunnu sitä ollenkaan, ilkkui Kurt porealtaassa ryhmätyömme tauolla.

    – Itse olet toivoton tapaus.

 

Oluttuopillinen vettä sinkoutui kasvoilleni. Ponnahdin ylös, painoin hänen päänsä veden alle ja loikkasin altaasta. Niskojani nakellen ja oikeata korvaani pidellen poistuin.

 

Posted in Anja, Tarinat | Leave a Comment »

Ne rohkeat miehet ja naiset

Posted by kritiikkipiiri : 2 joulukuun, 2007

Neljän päivän päästä juhlimme taas Suomen itsenäisyyttä. Kiitollisuudella ja kunnioituksella niitä miehiä ja naisia kohtaan, jotka isänmaan puolesta antoivat kaikkensa.

Aiheeseen liittyen kirjoittamani runo.

***

ennen kuolemalinjaa

rohkeat miehet taputtivat toisiaan olkapäälle

viimeistä kertaa muistivat rakkaansa

pilvet ja tuulen ja kesäpäivät

heittäytyivät tappavan sateen alla

kaverin verta kasvoillaan

***

Maija

Posted in Kritiikkipiiri, Maija, Runot | Leave a Comment »

Tilannekartoitus & kehotus syntiin

Posted by kritiikkipiiri : 2 joulukuun, 2007

Saatiinhan se runoilija vihdoin junalakkojen sotkemasta Euroopasta takaisin kotitantereelle ja kritiikkipiiriin puhetta johtamaan. En voi mitään, mutta vinoon huumorintajuuni puri erityisesti se, että Mark oli kehittänyt itselleen kylmillä rautatieasemilla odotellessaan kaikista sairauksista juuri keuhkotaudin. Lauantain (1.12.) tapaamisen missanneille tiedoksi, että runoilija on jo lähes oma itsensä, mitä nyt ääni vähän käheytyi tapaamisen loppumetreillä, mutta jotenkin sekin mallasi pirtaan.

Kritiikkipiirin tapaamiset tämän vuoden osalta ovat sitten pulkassa, sillä viimeinen tapaamiskerta 15.12. on enemmistön äänin siirretty ensi kevään puolelle. Jouten kritiikkipiiriläiset eivät kuitenkaan vietä luppoaikaansa, sillä tehtäväksi on annettu —> seitsemän kuolemansyntiä. Valitkaa niistä omanne, sukeltakaa syntiin syvälle ja työstäkää siitä tarina. Tyyli on vapaa, tekstin pituus mieluummin pitkä kuin pätkä. Maijalta toivon runon jokaisesta synnistä. Sen lisäksi voisitte ottaa itseänne niskasta kiinni ja ryhtyä elävöittämään tätä blogia teksteillänne ja viesteillänne.

Posted in Eija, Kritiikkipiiri | 6 Comments »

Puhuttelu

Posted by kritiikkipiiri : 2 joulukuun, 2007

(Tehtävänä oli luoda henkilökuva toiminnan kautta, henkilökuva ja jännite sekä dialogi)

 

Katsoin työpöydän vastakkaisella puolella istuvaa osastosihteeriä, joka yritti kätkeä ivallista hymyään. Hänestä oli tullut valituksia osaston työntekijöiltä ja firman pitkäaikaisilta asiakkailta, yhdeltä jos toiselta ja viimein itse pääjohtajalta. Olin kutsunut hänet konttoriini ja yrittänyt valottaa asian monimuotoisuutta ja ajankohtaisuutta. Aivan kuten arvelinkin hänen käsityksensä koskien ylitöitä, asiakaspalvelua, hymyilyä ja kättelyä oli totisesti nurinkurinen.

 

Hänen pistävät silmänsä kahlitsivat ilmeitteni moninaisuuden ja huomasin kaivelevani nenääni. Täysin estottomasti. Samaa olivat valittaneet työtoverit, alaiset ja liikekumppanit. Hänellä oli pirullinen ote vastapelurin tajuntaan. Hän antoi jonkinlaisia sisäisiä sähköiskuja ja niin kaivelit nenää, korvaa tai viisaudenhammastasi ja ihailit saalistamiasi tuotoksia. Kesken neuvottelun aloit raapia päätäsi, ravistella hilsehiukkasia luentokansion päälle tai etsiä antaumuksella kaksihaaraisia.

 

Ja hän nauroi. Ei ääneen, mutta jokainen läsnäolija saattoi havaita, että hän oli tukehtumassa omaan ilkkuunsa ja silmäluomen venyttelyyn keskittynyt asiakas palasi nolona ja nolattuna keskustelemaan yrityksen saneerauksen vaihtoehdoista, kesken olevien kauppojen liikesalaisuuksista.

 

Hänet oli saatava ulos firmasta. Pääjohtaja oli asettanut minut saneerauslautakunnan puheenjohtajaksi. Kokouksia oli pidetty kymmeniä. Lakimies oli tutkinut kaikki pykälät. Tänään olin päätynyt puhuttelemaan osastosihteeriä ja lukenut vihdoin pääjohtajan allekirjoittaman kirjallisen erottamispäätöksen, johon kuului ennennäkemätön kultainen, etten sanoisi, platinainen kädenpuristus.

 

– Myönnän teidän olevan oikeassa, osastosihteeri vastasi lavean puheeni päätteeksi.

– Kiitos, sanoin hämmentyneenä.

– Kiitos on minun puolellani.

– Kiitän sinua erinomaisesta työstä, hän jatkoi ja nousi tuolista.

 

Hän ojensi kätensä lisäten hämmennystäni, sillä olin varautunut raivokohtaukseen, itkuun ja uhkauksiin.

 

Hän lähti.

 

Kaivoin tietokoneeni takaa pölysokeripussin. Nuolaisin oikeaa peukaloni, kastoin sitä pussiin ja panin sen ohuen valkoisen sokeritomun peittämänä suuhuni.

 

Posted in Liisa, Tarinat | Leave a Comment »