Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Puhuttelu

Posted by kritiikkipiiri : 2 joulukuun, 2007

(Tehtävänä oli luoda henkilökuva toiminnan kautta, henkilökuva ja jännite sekä dialogi)

 

Katsoin työpöydän vastakkaisella puolella istuvaa osastosihteeriä, joka yritti kätkeä ivallista hymyään. Hänestä oli tullut valituksia osaston työntekijöiltä ja firman pitkäaikaisilta asiakkailta, yhdeltä jos toiselta ja viimein itse pääjohtajalta. Olin kutsunut hänet konttoriini ja yrittänyt valottaa asian monimuotoisuutta ja ajankohtaisuutta. Aivan kuten arvelinkin hänen käsityksensä koskien ylitöitä, asiakaspalvelua, hymyilyä ja kättelyä oli totisesti nurinkurinen.

 

Hänen pistävät silmänsä kahlitsivat ilmeitteni moninaisuuden ja huomasin kaivelevani nenääni. Täysin estottomasti. Samaa olivat valittaneet työtoverit, alaiset ja liikekumppanit. Hänellä oli pirullinen ote vastapelurin tajuntaan. Hän antoi jonkinlaisia sisäisiä sähköiskuja ja niin kaivelit nenää, korvaa tai viisaudenhammastasi ja ihailit saalistamiasi tuotoksia. Kesken neuvottelun aloit raapia päätäsi, ravistella hilsehiukkasia luentokansion päälle tai etsiä antaumuksella kaksihaaraisia.

 

Ja hän nauroi. Ei ääneen, mutta jokainen läsnäolija saattoi havaita, että hän oli tukehtumassa omaan ilkkuunsa ja silmäluomen venyttelyyn keskittynyt asiakas palasi nolona ja nolattuna keskustelemaan yrityksen saneerauksen vaihtoehdoista, kesken olevien kauppojen liikesalaisuuksista.

 

Hänet oli saatava ulos firmasta. Pääjohtaja oli asettanut minut saneerauslautakunnan puheenjohtajaksi. Kokouksia oli pidetty kymmeniä. Lakimies oli tutkinut kaikki pykälät. Tänään olin päätynyt puhuttelemaan osastosihteeriä ja lukenut vihdoin pääjohtajan allekirjoittaman kirjallisen erottamispäätöksen, johon kuului ennennäkemätön kultainen, etten sanoisi, platinainen kädenpuristus.

 

– Myönnän teidän olevan oikeassa, osastosihteeri vastasi lavean puheeni päätteeksi.

– Kiitos, sanoin hämmentyneenä.

– Kiitos on minun puolellani.

– Kiitän sinua erinomaisesta työstä, hän jatkoi ja nousi tuolista.

 

Hän ojensi kätensä lisäten hämmennystäni, sillä olin varautunut raivokohtaukseen, itkuun ja uhkauksiin.

 

Hän lähti.

 

Kaivoin tietokoneeni takaa pölysokeripussin. Nuolaisin oikeaa peukaloni, kastoin sitä pussiin ja panin sen ohuen valkoisen sokeritomun peittämänä suuhuni.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: