Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Archive for 12 joulukuun, 2007

Gertrud

Posted by kritiikkipiiri : 12 joulukuun, 2007

 

(Tehtävänä oli laatia vapaamuotoinen valokuvan innoittama kertomus.)

Gertrud sulkee silmänsä ja palaa ajassa taaksepäin.

Hän kirmailee lehminiityllä Hansin kanssa. Lehmiä on toistasataa. Hän tuntee nimeltä jokaisen. Rotua hän ei muista, ruskeanvalkoisia ne ovat.

On kesä. Gertrudin päivä alkaa lehmien ajolla navettaan lypsettäviksi. Lopun päivää hän on tänään vapaa. Hans jää auttamaan navettaan. Gertrud lähtee patikoimaan vuoristoon. Hän ei hengästy, vaikka ilma on ohutta ja happea on vähän. Lehmien ammunta kiirii kauas.

Lämpötila laskee vuoristossa ylöspäin noustessa. Gertrudilla on päällään isoäidin kutoma villapaita, joka on aina sopivan lämpöinen. Laaksossa on lehtimetsää, ylempänä havumetsää. Sitten havumetsäkin loppuu ja maisema muuttuu aukeaksi kauniskukkaiseksi alppiniityksi. Gertrudilla on oma kivi, jonka suojaan hän käy pitkäkseen. Seuranaan hänellä on ikioma puhtaanvalkoinen alppitähti, Edelweiss. Hän rakastaa tätä hetkeä ja kesää.

Kyllä hän talvestakin pitää. Silloin hänen on oltava erittäin varovainen, sillä milloin tahansa rinnettä alas voi syöksyä lumivyöry auringon pehmittäessä lumen. Lumi voi pienestäkin tärähdyksestä, jopa vain kovasta äänestä, lähteä vierimään alas.

Kun Gertrudilla on työpäivä, on Hans vapaa. Maito seisotetaan suurissa, jäävedellä täytetyissä puulaareissa, joihin on upotettu peltiastiat. Niistä maito kuoritaan erityisellä kauhalla. Gertrud auttaa kerman hapattamisessa ja voin kaulimisessa käsin pyöritettävällä vaivauspöydällä. Hän nauttii isovanhempiensa kanssa meijerissä puuhastelusta, valkoisesta maidosta ja valkoisesta lumesta vuoristossa.

Gertrud havahtuu. Meijeriä ei enää ole, on alppirinneravintola, joka kantaa samaa nimeä kuin isovanhempien meijeri, Milchhäuschen. Gertrud päättää sukeltaa lampeen, kuten hän on tehnyt lukemattomia kertoja aiemminkin. Tämä on hänen pyhiinvaelluksensa.

Jouluna hänellä on oma pikku-Gertrud tai pikku-Hans, oma Edelweissinsa. Ja hänen rinnoistaan pursuaa valkeata maitoa.

 

Posted in Anja, Tarinat | Leave a Comment »

Näkemyseroja

Posted by kritiikkipiiri : 12 joulukuun, 2007

(Tehtävänä oli laatia toiminnallinen henkilökuva dialogin kautta.)

1)

    – Ihan naiivia, totesi Kurt katsoessaan mainosta, jota juuri työstin.

    – No mitä ehdotat?

    – Ei kuulu mun hommiini.

 

Viskaten päätään puolelta toiselle kopea ilme kasvoillaan, vasenta korvaansa hiplaten hän läksi ovea potkaisten huoneestani.

 

2)

    – Toi sana on väärin! Sen pitää olla sitomus eikä sitoumus.

    – Väärässä olet!

    – Enkä ole. Että pitää sitä vielä opettaa kieliasioitakin!

 

Jalkojaan huolimattomasti heitellen ja korvanipukkaansa hellitellen rehvakkaan katseen saattelemana hän häipyi. Potku ei ylettynyt oveen.

 

3)

    – Maahanmuuttajilla ei ole mitään asiaa maahamme, saisivat pysyä siellä missä ovat eikä tulla meidän elätettäväksemme.

    – Ai jaa, lapseni voisivat hyvinkin tuoda perheeseen miniäksi tai vävyksi vaikkapa kiinalaisen tai turkkilaisen.

    – Silloin on kasvatuksessa vika!

 

Jälleen samat poistumismaneerit, tällä kertaa ovea paiskoen.

 

4)

    – Sä et tajunnu sitä ollenkaan, ilkkui Kurt porealtaassa ryhmätyömme tauolla.

    – Itse olet toivoton tapaus.

 

Oluttuopillinen vettä sinkoutui kasvoilleni. Ponnahdin ylös, painoin hänen päänsä veden alle ja loikkasin altaasta. Niskojani nakellen ja oikeata korvaani pidellen poistuin.

 

Posted in Anja, Tarinat | Leave a Comment »