Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Archive for the ‘Eija’ Category

Haaveita ja tavoitteita

Posted by kritiikkipiiri : 20 lokakuun, 2007

Sukeltakaapa —> Post Scriptum -blogiin, jossa vastikään työharjoittelunsa Atena Kustannuksella päättänyt Tero Hannula pohtii kirjoittajakoulutuksen merkitystä sekä valottaa kustantajien näkökulmaa. Se sekä tulevan kulttuurijournalismin kurssin hahmottelusta virinnyt keskustelu panivat minut pohtimaan kritiikkipiiriläisten haaveita ja odotuksia. Itse olen täsmäopetuksen kannattaja — mitä tarkemmin tiedän oppilaani tai kurssilaisen tavoitteet, sitä paremmin pystyn suunnittelemaan opetusta. Missä on itse kunkin tähtäin? Osa teistä on myös aiemmin osallistunut erilaisille kirjoittajakursseille. Millaista viilausta kirjoittamisen opettaminen ylipäänsä Suomessa kaipaisi? Kertokaa!

Posted in Eija, Keskustelu | Leave a Comment »

Soi, sana kultainen!

Posted by kritiikkipiiri : 16 lokakuun, 2007

Virheiden kierrättäminen ei palvele ketään, on yksi kirjoittajille toistamistani motoista. Kun pähkäilet jonkin oikeakielisyyteen liittyvän pulman parissa, ratkaisu saattaa löytyä Nykyajan kielenoppaasta. Kannattaa myös perehtyä Kielitoimiston kysytyimmät -osioon. Ja jos vietät parhaillaan luppoaikaa, testaapa tietosi ja taitosi kielenhuolto- ja nimitestien parissa —> täällä ja —> täällä.

Posted in Eija, Kielenhuolto | Leave a Comment »

Törmäyskurssilla maailman kanssa

Posted by kritiikkipiiri : 14 lokakuun, 2007

”Minä hullu.
Vaihdoin elämän sanomiseen.”

 

Kirjailija Eeva Kilven parahduksenomainen runo paljastaa, ettei kirjoittaminen ole aina niin helppoa kuin lukijana voisi kuvitella. Tiedättehän tuon lähes pyörryttävän tunteen, kun avaa kirjan ja saa heittäytyä vahvan tarinan vietäväksi milloin historiallisten henkilöiden, milloin kaukaisten galaksien sotureiden, milloin omaa itseä niin kovasti muistuttavan antisankarin seurassa.

 

Suomen ensimmäinen kirjailija, jonka elämänvaiheista on säilynyt tietoa jälkipolvienkin ihmetellä, oli birgittalaisveli Jöns Budde, jonka ensimmäinen tunnettu teos Pyhän Matildan ilmestyksiä valmistui vuonna 1469. Toki tekstejä oli suomalaisten saatavilla aiemminkin, mutta Budden tuotannolle on luonteenomaista persoonallisuus, oma kädenjälki, joka erottaa hänet aiemmista kirjoittajista.

 

Jäin eilisen tapaamisemme jälkeen miettimään omaa rooliani ryhmässä. Olen itse nimennyt itseni sparraajaksi ja tarvittaessa kielipoliisiksi, vaikka Markus sanan kuullessaan irvistelikin. Kyse ei ole välimerkkien kyttäämisestä, vaan yritän ennen kaikkea kannustaa kirjoittajia olemaan rohkeita omassa kielessään ja luomaan elävää, hurjaa ja soivaa suomea. Olennaista on, että jokainen löytää itse oman äänensä – ja myös pitää siitä kiinni!

 

Satu kysyi Säkeitä menneisyydestä -merkintäni kommenteissa, onko runoilijan välttämätöntä avata oman tekstin sisältö kertomalla, mistä tekstissä on ollut kyse silloin kun se kirjoitettiin?

 

Ei missään tapauksessa. Työ puhuu aina puolestaan – tai ainakin sen pitäisi puhua. Selittäminen voi valottaa lukijalle/katsojalle/kuulijalle teoksen lähtökohtia ja taiteilijan tavoitteita, mutta se voi myös turhaan rajata vastaanottajan tulkintaa. Tätä tarkoitin verratessani runojen nimiä hillopurnukoiden etiketteihin. Jos tekijä itse ilmoittaa purnukan sisältävän puolukoita, mahdollisuus nähdä mustikoita – tai peräti sieniä tai lohikäärmeen hampaita – torpedoituu saman tien.

 

Uskon, että kirjoittaminen lähtee syvästä henkilökohtaisesta tarpeesta. Kun asiat kasaantuvat mielessä, niitä on pakko käsitellä. Lähtökohtana voi olla jokin itseä häiritsevä ajatus, voimakas tunne tai tilanne, jossa kirjoittaja kokee olevansa törmäyskurssilla maailman kanssa. Monet hiertymät ja kokemukset ovat kuitenkin ihmisille yhteisiä, ja siksi teksti ei jää yksityiseksi. Siksi selityksiäkään ei tarvita.

 

Posted in Eija, Kritiikkipiiri | Leave a Comment »

Säkeitä menneisyydestä

Posted by kritiikkipiiri : 8 lokakuun, 2007

Olen tänään miettinyt, miten aika vaikuttaa teksteihin. Miksi jotkut runot tai romaanit tuntuvat vanhentuneilta, kun taas toiset, vuosisatoja sitten kirjoitetut, säilyttävät tenhonsa ja koskettavat lukijaa ajan hampaasta huolimatta? Kuinka suuri merkitys on suomennoksella siihen, miten teksti säilyttää tuoreutensa?

On sanottu, että taiteilija pyrkii vastaamaan itseään askarruttavaan kysymykseen koko elämänsä ajan ja jokainen hänen teoksensa on yritys lähestyä tuota vastausta. Päteekö se kirjailijoihinkin? Päteekö se teihin, kritiikkipiiriläiset? Kiinnostavatko teitä samat aiheet kuin vaikkapa viisi, 10 tai 20 vuotta sitten? Vai joko yksi sydäntä kalvanut kysymys on saanut vastauksensa ja toinen valloittanut sen tilan?

Näitä miettiessäni siivosin laatikoitani, selailin vanhoja muistiinpanojani ja sukeltelin ajassa edestakaisin. Eteeni osui myös eräs taannoin kirjoittamani runo, pimenevään syksyyn sijoittuva sanallinen piirros. Olen julkaissut sen aiemmin omassa blogissani, mutta päätin asettaa sen näytille tännekin. Sherlock Holmes on todellakin kulkenut kanssani kauan, hymähdän. Mutta voiko runosta päätellä, milloin se on kirjoitettu?

Illan pimeydessä
poimin omenoita.
Pitkällä sauvalla pudottelen
syötävät maahan.
Taskulampun kera
leikin etsivää ja haen
niitä kätköistään ruohikosta
— kuin rikollisia.
Haa, milloinkahan piiloon
päässeet tulevat
kostamaan minulle!

Posted in Eija, Runot | 6 Comments »

Sanojen soittokunta bittiavaruudessa

Posted by kritiikkipiiri : 5 lokakuun, 2007

Olen koonnut sivustollemme kirjallisia blogeja, joiden antiin kannattaa ehdottomasti tutustua. Tekijöinä on niin kirjoittamisen ammattilaisia kuin täydestä sydämestään heittäytyviä harrastajia. Selatkaa reippaasti myös kommenttilaatikoita, niistä löytyy herkullista dialogia sekä loistavia vinkkejä (t)yöpöydälle. Ja kun liikutte blogimaailmassa, tuokaa parhaat löydöt tuliaisina meille muillekin luettavaksi ja lisätkää ne tuohon kommenttien alta löytyvään blogilistaan!

Posted in Eija, Keskustelu | Leave a Comment »

Syövätkö kirjallisuuden eri lajit toisiltaan lukijoita?

Posted by kritiikkipiiri : 3 lokakuun, 2007

Kritiikkipiiriläiset (ja toki muutkin), sukeltakaa kirjailija Kirsti Ellilän —> blogiin! Siellä käydään kuumaa, ajoittain jopa tulista sanan- ja mielipiteenvaihtoa eri kirjallisuuslajien arvosta sekä keskinäisistä voimasuhteista. Keskusteluun osallistuu myös kirjailija Anja Snellman, jonka Turun Sanomille antamaa haastattelua Ellilä ruoti tiukasti — ja synnytti siten valtavan kommenttivyöryn. (via SusuPetal)

Posted in Eija, Keskustelu | Leave a Comment »

Uusi ilme, samat koodit

Posted by kritiikkipiiri : 1 lokakuun, 2007

Vaihdoin heti alkumetreillä blogimme ulkoasua, sillä testilukijoideni viestit olivat häkellyttävän samankaltaisia: meheviä tarinoita, mutta valkoista tekstiä on vaikea hahmottaa mustalta pohjalta. No, sellainen pelihän ei vetele lainkaan, tuumasin, ja ryhdyin etsimään blogille uutta ilmettä.

Vaikka olinkin mielestäni valinnut WordPressin tarjoamista ulkoasuvaihtoehdoista ehdottomasti kaikkein tyylikkäimmän, en epäröinyt hetkeäkään luopua siitä, koska olennaista on, että lukijat saavat selvän tekstistä. Tärkeintä ovat kritiikkipiiriläisten runot ja tarinat, ei koreudella keikarointi! Toivottavasti luomamme sanojen maailma näyttäytyy nyt kaikissa sävyissään ja värikkyydessään. Lukuiloa! (Eija)

Lisäys 2.10. klo 9.30
Kurssilaisista Maija paheksui blogin ilmeen vaihtoa ja piti tätä uutta versiota laimeana ja tylsänä. Värikin oli kamala: sairaalansininen. No, tässä olisi nyt punaraitainen versio, kuten WordPress vaihtoehtoa nimittää. Minun näytölläni ei tosin näy minkään valtakunnan raitoja. Parempi?

Vastaus 6.10.2007

Surffaillessaan virtuaalisessa aallokossa paheksuva putkimies vierailee tylsillä ja tylsemmillä sivustoilla. Kritiikkipiirin sivuilla putkimies ällistyy! Miten nerokasta ja lennokasta tekstiä! Upeita oivalluksia ja sanasäilän sivalluksia! Vaan sivun ulkoasu ihmetyttää. Miksi niin tylsät värit? Sillä eihän tuollaisen tekstin takana voi olla mitenkään väritön ja tylsä joukko! Putkimies päättää ryhtyä toimeen. Hän kasaa kaikki eriväriset putkensa ja asettelee ne kauniiseen kasaan. Hitsaa vähän sieltä ja tuolta. Yhdistää tuon ja tämän. Kirjoittaa pari lausetta: Kritiikkiä, kritiikkiä se on. Paheksunta sana mahdoton. (Paheksuva putkimies alias MaijaV)

Posted in Eija, Kritiikkipiiri, Maija | 7 Comments »

Seitsemän tähteä

Posted by kritiikkipiiri : 30 syyskuun, 2007

No sieltähän se Matti Myöhäinen saapui. Tervetuloa Kirjoittamisen kritiikkipiiriin, Markus. Ja nastaa, että uskalsit tarttua meilaamaani vinkkiin: siitä vain tekstiä blogiin!

Kuusikko on siis muuttunut taikaluvuksi; nyt piirissä on kirjoittajia yhtä monta kuin veljiä Jukolassa tai tähtiä Otavassa. Lisään sinut saman tien Osallistujat-listalle. (Eija)

Posted in Eija, Kritiikkipiiri | Leave a Comment »

Mitä tapahtuu peiton alla?

Posted by kritiikkipiiri : 30 syyskuun, 2007

Maijakin on näemmä ehtinyt mukaan blogiin. Hienoa! Hänen versionsa legoilla leikkimisosiosta (nimitys minun) eli runotehtävästä löytyy tuolta –> Elämä voitti (Eija)

Posted in Eija, Kritiikkipiiri | Leave a Comment »

Leikitään legoilla

Posted by kritiikkipiiri : 29 syyskuun, 2007

On kiehtovaa, miten samat säkeet voivat vain järjestystä vaihtamalla luoda hyvinkin erilaisia kuvia, rytmejä ja tarinoita. Mark poimi kritiikkipiiriläisten tänään kurssituntien aikana kirjoittamista henkilökuvista ja mietelauseista muutaman virkkeen ja kehotti punomaan ne runoksi.

Kirjoittamisprosessin yllättävyydestä kertoo se, että kaksi kirjoittajista palasteli säkeet sanoiksi ja rakensi niistä aivan uudenlaisen maailman. Yksi jätti legoilla leikkimisen täysin, koska työn alla olevan jännärin henkilö ryhtyi riivaamaan kesken tehtävän ja vaati kirjoittajaa luomaan itselleen aamun hetkiin sijoittuvan tilanteen.

Kritiikkipiiriläisistä Satu ehti ensimmäisenä tuomaan runonsa blogiin. Nimeksi hän on sille antanut —> Elämä voitti. Ja ne alkuperäiset virkkeet ovat:

Kaivauduin peiton alle.
Hän katsoi suoraan aurinkoon:
eläin jäi sätkimään.
Maalaavat maiseman johon ihmiskäsi harvoin yltää.
Elän vaikka en valinnut
.

Millaisen runon sinä näistä tekisit? (Eija)

Posted in Eija, Kritiikkipiiri | Avainsanat:: , | Leave a Comment »

Kuusikko eli lupaava taimitarha

Posted by kritiikkipiiri : 29 syyskuun, 2007

Olipa mainio sessio, mietin kotiin kävellessäni. Ilo kupli ihon alla ja aivot rullasivat muistinauhaa edestakaisin: uusia kasvoja, eläytyviä ääniä, sanoja sanoja sanoja. Kolme tuntia oli kulunut siivillä, niin kuin aina, kun käsillä on kiehtova projekti. Mistäkö puhun? Tietenkin suomalaisten lempilajista: kirjoittamisesta.

Porvoon kansalaisopiston tiloissa starttasi tänään Kirjoittamisen kritiikkipiiri, jonka tuloksena syntyi yllättäviä henkilökuvia, nasevia aforismeja ja moneen taipuvia runoja. Paikalla oli kahdeksan sanoista lumoutunutta: Anja, Jaana, Liisa, Maija, Satu ja Topi sekä meistä vetäjistä kaksi: Mark ja Eija. Opettajista kolmas, Taru, astuu remmiin ensi viikolla.

Tähän blogiin ilmestyy kurssin edetessä pienreportaaseja, tunnelmakuvia, mielipiteitä ja sytykkeitä suureen kirjoittamista luotaavaan keskusteluun, johon toivotamme kaikki lukijat tervetulleiksi. Ja tietenkin tänne ilmestyy kritiikkipiiriin osallistuvien tekstejä: runoja, novelleja, proosaa, kolumneja ja kaikkea sitä, mihin sanat yhdessä ja erikseen taipuvat. Näin alkajaisiksi muutama mietelause lauantai-illan iloksi. Ne syntyivät parissa minuutissa. Miten syvälle sanoilla voikaan sukeltaa!

Elän vaikka en valinnut.
Solmu sidotaan avattavaksi.
Jos näkee liian monta ihmistä, osaako enää katsoa?
Sinä ja minä — yksi puuttuu, että olisimme me.
Elämän moottoritiellä toiset katsovat vain peruutuspeiliin.
Valhe on totuuden lähde.

Tästä tulee antoisa matka. (Eija)

Posted in Eija, Kritiikkipiiri | Avainsanat:: , | Leave a Comment »

Kritiikkipiiri iskee!

Posted by kritiikkipiiri : 20 syyskuun, 2007

Vapise, maailma! Kirjoittamisen kritiikkipiiri kokoontuu ensimmäisen kerran Porvoon kansalaisopiston tiloissa lauantaina 29.9. klo 12-15.15.

Posted in Eija, Kritiikkipiiri | Leave a Comment »