Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Archive for the ‘Jaana’ Category

100 sanaa joulusta tai oikeastaan jouluostoksista

Posted by kritiikkipiiri : 18 joulukuun, 2007

Jaanan vanha pieni kirjoitelma jouluostoksista. Se voi olla tällaista…

Jouluale

Mainosten kasaama kulutusahdistus purkautui hallitsemattomana ostoryöpsähdyksenä joulualennusmyynnissä. Mitä enemmän hän osti sitä parempi olo hänelle tuli.

Homo sapiens shoppingensis toteuttamassa vaistojaan. Hän oli elementissään risteillessään tavaratalojen käytävillä.

Edullisia hankintoja sieltä täältä. Vanhan kaupungin pikkuliikkeet oli kuin tehty heräteostoksia varten.

Vielä viimeisestä kaupasta hän lähti ostamisen hurmion täyttämänä. Kaikki sikaedulliset pikavippirahat oli käytetty. Kasseineen hän palasi hiljaisena kotiinsa.

Kehon adrenaliiniryöpystä oli enää haalea muisto jäljellä. Väsytti.

Eteisen ovelta hän näki asunnossaan osittain avaamattomina edellisten ostoskierrosten jäljiltä olevat kassit tavaroineen. Uusista kasseista kelpasi vain iso suklaalevy, josta hän riuhtaisi paperin pois.

Ahmien suklaata hän käänsi selkänsä kasseille ja meni keittiöön jääkaapille.

Posted in Jaana, Tarinat | Leave a Comment »

Kirjoittajan riivaajat vai ystävät?

Posted by kritiikkipiiri : 23 lokakuun, 2007

Kirjoitin esittelyssäni, että työstämäni kirjan henkilöt suorastaan vaativat kirjoittamista, he eivät kovin hevillä jätä minua rauhaan. Ottavat ryökäleet minulta kysymättä itselleen työkavereita, tyttöystäviä tai muita kumppaneita. Heidän naapurinsakin sotkeutuvat juttuun lemmikkeineen. Juuri kun minä olin saamassa mielestäni koko homman alustavaan pakettiin, menee joku kirjan hahmo pullakaupassa törmäämään entiseen tyttöystäväänsä. Taas pitää purkaa ja punoa juttua uudelleen kasaan.

He eivät pyytele anteeksi sotkeutumistaan kirjoitusprosessiin.

Näin ei ole tapahtunut vain tämän tällä hetkellä työstämäni tekstin kohdalla. Eräs fiktiivinen äiti yhdestä aikaisemmasta tekstistäni koputtelee takaraivossa aina silloin tällöin: milloin jatkan hänen tarinaansa? Tai jatkanko koskaan sen miehen tarinaa, joka hautasi vaimonsa moottoritien levähdyspaikan lumikasan alle?

Miten voivat fiktiiviset hahmot riivata elävää ihmistä? Tulevat joskus uniin. Sotkevat ajatuksia. Olkapäälle ovat jo melkein käyneet koputtelemassa. En sentään vielä ole nähnyt heitä. Tuleekohan sekin päivä vielä?

Saan olla rauhassa kun saan jonkun luvun kirjoitettua kohtuulliseen päätökseen. Jos tilanne jää kesken on syytä varata aikaa kirjoittamiselle mahdollisimman pikaisesti, sillä kumman todelliselta vaikuttavat fiktiiviset hahmot vaivaavat ajatuksissa vähän väliä ja aivan missä tahansa. Hyvä etteivät vieressä kadulla kävele.

Pahimmillaan tilanne menee sellaiseksi, että lähes mikä tahansa näihin riiviöihin liittyvä kirjoittaminen riittää tyydyttämään heidät hetkeksi.

Ehkä aloitin kirjoittamisen yksin, mutta en ole enää pitkään aikaan tehnyt sitä yksin. Kirjan henkilöt pitävät huolta siitä, että he ovat olemassa.

Minulla on kavereita aina.

Posted in Jaana, Luovuus | Leave a Comment »

Herätys, komisario Tenkanen!

Posted by kritiikkipiiri : 30 syyskuun, 2007

Ja tässä Jaanan versio lauantaisesta kirjoitustehtävästä. Homma eteni näin: Mark kehotti kuvittelemaan tarinan päähenkilön, jossa on jotakin erikoista, jokin särö. Mitä hän tekee ensimmäiseksi aamulla?

 

Kun väki ryhtyi kirjoittamaan, Mark lisäsi tarinaan uuden kohdan: henkilön kännykkä piippaa ja näytölle ilmestyy teksti: Sinä jäit eilen kiinni valehtelusta. Miten tarina etenee? Kynät suihkivat vauhdikkaasti (kyllä, tehtävät tehtiin lauantaina käsin kirjoittaen. Apropos, tästä meidän pitääkin keskustella: haluavatko kurssilaiset käyttää tunneilla omia kannettaviaan?).

 

Jälleen uusi lisäys Markilta: nyt henkilö katsoo ikkunasta ja näkee jotakin yllättävää. Ja lopuksi vielä viimeinen käänne: ovelta kuuluu koputus. Kuka siellä on? Lopeta tarina yhteen ja vain yhteen repliikkiin.

 

Hyvät lukijat, siirtykäämme seuraamaan komisario Tenkasen aamurutiineja. (Eija)

 

Aamulla varhain

 

Komisario Risto Tenkanen heräsi aikaisin aamulla. Hän raapi pyöreää karvaista vatsaansa ja löntysti keittiöön. Hymynhäive huulillaan hän latoi pakastimesta ottamansa valmispullat pellille. Pussin päällä luki 12 reilua korvapuustia. Kahvinkeitin päälle ja suihkuun.

 

Kylpytakki yllään Tenkanen luki sanomalehteä keittiön pöydän ääressä. Suihkunraikkaana hän mutusti hitaasti ja nautinnollisesti kaikki pullat. Sitten hän katsoi hetken aamuauringossa kylpevää ruohikkoa ja vakavoitui.

 

Tenkanen huokaisi. Hän asteli vessaan ja työnsi sormet kurkkuunsa. Oksennus tuli helposti.

 

Kännykkä piippasi. Tenkanen katsoi näyttöä. Hän sai tekstiviestin jossa luki: sinä jäit eilen kiinni valehtelusta. Tenkanen meni oksentamaan lisää wc:hen. Lopuksi hän huuhteli suun suuvedellä, pitkä kurlaus.

 

Tenkanen katsoi taas ulos keittiön ikkunasta. Mitä hemmettiä, hän ajatteli nähdessään naapurin ampuvan jalkajousella rusakkoja Tenkasen omalla pihamaalla. Taas nuoli osui yhteen rusakkoon ja eläin jäi sätkimään maahan. Kaksi muuta makasi ruoholla täysin liikkumatta. Naapuri hymyili ja heilutti kättään Tenkaselle.

 

Tenkanen käänsi katseensa pois. Hän istui pöydän ääreen ja katsoi uudelleen kännykkäänsä tullutta viestiä. Lyhyen miettimisen jälkeen hän naputti: Ellen, tarkoitin mitä eilen sanoin. Pullasi ovat maailman parhaita. Oikeasti. Minulla oli vatsavaivoja. Ymmärräthän? Pyydän anteeksi jos loukkasin. Hän painoi lähetä-nappulaa.

 

Ovelta kuului koputus. Tenkanen kiristi aamutakin vyötä. Hän avasi ulko-oven ja näki naapurin virnistävän leveästi:

 

– Näistä riittää molemmille, naapuri sanoi riiputtaen korvista neljää vastatapettua rusakkoa.

 

Posted in Jaana, Tarinat | Leave a Comment »