Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Archive for the ‘Maija’ Category

Kevät raikuu

Posted by kritiikkipiiri : 3 huhtikuun, 2008

 

Kritiikkipiirin hyllyt komisevat tyhjyyttä. Aurinko on hätistänyt kaikki piiri pieni pyörimään pihamaalle, kykkimään, kuokkimaan, lykkimään vaunuja ja juoksemaan.

Vasta viikko sitten makasin selälläni lumihangessa ja katselin talvista taivasta. Tai varmaan se on jo kevättaivas. Eihän sitä ole aikuisena kehdannut makoilla kuin kesäisin selällään maassa. Mutta tämä järjetön lumi villitsi. Juoksimme, teimme lumienkeleitä ja makasimme tyttären kanssa vierekkäin lumipenkassa. Katselimme pilviä. Tyttö näki auton, karkkipussin ja noidan luudan kanssa. Minä näin kaipauksen. Lunta polviin asti ja lapasiin juuttuneet lumipallerot. Kylmä nenänpää. Huoleton mieli.

Sukat alkaa pikkuhiljaa valua jaloista ja varpaat kaipaavat paljasta maata. Mutta juuri nyt, keskellä yötä, parasta on hiljaisuus. Hiljainen väsymys ja vihreä tee. Vilu. Aamulla paistaa taas aurinko. Ja ehkä vielä nukun vähän pidempään, ennen kuin taas tottuu kesäaikaan.

Aurinkoa kaikille! Vaikka joskus elo täällä onkin kuin nakin laulu (Jenny 7 v.):

”Elämä on vähän höpsöä, välillä joutuu roskiin, ja välillä vatsalaukkuun.”

Maija

Posted in Maija | Leave a Comment »

Hetki huilin ja tonttujen

Posted by kritiikkipiiri : 21 joulukuun, 2007

Nyt on se aika, kun ihmiset vimmoissaan juoksevat pitkin kauppoja: Mitä sitä vielä piti, tuota ja tätä! Kaamea hätä! Kyllä se joulu tulee muutenkin. Itse otan hyvinkin rennosti. Ei tarvitse ruuhkissa viime hetken kiireessä juosta. Kuusi haetaan ja koristellaan. Poltetaan kynttilöitä, niin ei näy pölyt nurkissa. Muumimamman sanoin ”miksi ihmeessä kaapit siivotaan? Ei kai kukaan vietä joulua kaapissa… tai kukapa sen tietää?” Jätän kuitenkin kaapit tällä kertaa sellaisiksi kuin ovat, ja keskityn rakkaimpiini. Lämmin lukuhetki lapsoset kainalossa, se on se joulu. Ohessa pienen pieni tonttutarina, lämmintä joulumieltä kaikille!

***

Tonttu laahusti synkissä mietteissä sukat märkinä. Oli käytävä vielä monen ikkunan takana. Kun tulisi edes pakkasta, ei olisi niin pimeää ja märkää. Erään talon luona kurkki ikkunasta sisään soma tonttutyttö. Tonttu kurtisti kulmiaan – kuka hänen nurkillaan kulki?
Hän hiipi tytön taakse ja kröhäisi. Tonttutyttö säikähti niin, että lakin kulkunen helähti. Hän kääntyi ja hymyili iloisesti Tontulle. – Olen eksynyt, tonttutyttö sanoi.

Tontun sukat kuivuivat siinä hetkessä, ja hänelle tuli iloinen mieli. Olisipa tonttutyttö soma ikioma! – Neuvon tien, jos kuljet kanssani. Tonttutyttö hymyili uudelleen, ja otti Tonttua kädestä.

Posted in Kritiikkipiiri, Maija | Leave a Comment »

Ne rohkeat miehet ja naiset

Posted by kritiikkipiiri : 2 joulukuun, 2007

Neljän päivän päästä juhlimme taas Suomen itsenäisyyttä. Kiitollisuudella ja kunnioituksella niitä miehiä ja naisia kohtaan, jotka isänmaan puolesta antoivat kaikkensa.

Aiheeseen liittyen kirjoittamani runo.

***

ennen kuolemalinjaa

rohkeat miehet taputtivat toisiaan olkapäälle

viimeistä kertaa muistivat rakkaansa

pilvet ja tuulen ja kesäpäivät

heittäytyivät tappavan sateen alla

kaverin verta kasvoillaan

***

Maija

Posted in Kritiikkipiiri, Maija, Runot | Leave a Comment »

Blogin hiljaisuus

Posted by kritiikkipiiri : 13 marraskuun, 2007

Marraskuun räntäsateet ovat näköjään vetistäneet kritiikkipiiriläisten kirjaimet ja sanat. Hiljaista on. Ja niin kovin pimeätä! Sytytetään kynttilöitä ja odotellaan lunta. Voi tietysti vaihtoehtoisesti laittaa sähkövalot päälle. (Ja tietysti ympäristöään ajattelevan piiriläisen katkaisijasta syttyy energialamppu.)

Haikeaksi ja melankoliseksi meinaa mennä myös tekstit. Etsitään sanoja, synkkiä sanoja, ja kirjoitetaan niitä niin paljon, että niistä tulee valokkaita. Tai keksitään uusia sanoja, eikä yrmystellä sateisilla teillä sukat märkinä. Minä olen kirjoittanut niin, että on kädet kipeinä. Upottaisin ne jäähän, että turtuisivat – nuo verille raadellut sormet! Näppäimistö polttelee ja aakkoset kiusaavat unissakin. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas myhäilee pöydälle, ei siitä voi pitää näppejä erossa! Erikoislainat ja aakkostukset. Lyhenteet ja pilkut! Ah, ystäväni pilkut. ,,,,,,,,,,,,,,,,, olen virallinen pilkuttaja!

Tuossa jokin aika sitten huvittelin ja keksin uuden sanan ja sille merkityksen: Ukkua. Liikkumista kuvaava verbi. Ukkuva. Erityisesti Itä-Suomen metsissä reippaasti kävellen liikkuva itsenäinen mieshenkilö, joka juttelee metsäneläimille.

Jollei kenelläkään ole parempaa tietoa, niin pidätän itselläni sanan tekijänoikeudet!

 

Yhtään runoa en ole marraskuussa kirjoittanut. Joko olisi sen aika.

 

***

villapaita tuulettuu

räntäsateessa

lapset kintut märkinä huutaa pihamaalla

lumiukko on hiekkaukko

viimevuotisia käpyjä

kylmiin poskiin puhaltaa lämmintä

eikö se lumi tule jo

***

 

Karheaa marraskuuta toivottaa haikeanvaikea putkis

 

 

 

Posted in Kritiikkipiiri, Maija | 2 Comments »

Karjalanpaistia ja henkseleitä

Posted by kritiikkipiiri : 8 lokakuun, 2007

Minä olen uponnut täysin blogien maailmaan, minusta on tullut bloggaaja! Minusta, joka pidin vielä hetki sitten blogeja turhana ajanvietteenä ja ihmisten turhamaisena näyttäytymishaluna. Luulin ja pelkäsin, että kaikkivoipa internet tulee ja nielee todellisuuden. Kuvittelin, että oikea kirjoittaminen katoaa. Ei se katoa, vaikka osittain onkin siirtynyt nettiin. Kuitenkin edelleen haluan lukea lempirunoilijani runoja kirjasta, jota voin oikeasti koskea. Joka tuntuu ja tuoksuu. Mutta netistä löysin runoja, tekstejä, ajatuksia, analyysejä, kritiikkiä. Asiallista (ja asiatonta) keskustelua. Tähän joku varmasti tuhahtaa, että itsestäänselvyyksiä! Nii-in! Kesti vain hetken se tajuta. Ei sitä ymmärrä, ellei itse kahlaa. Eikä sitä ymmärrä, jos ei itse lue. Ja sitten sen vasta oikeasti ymmärtää, kun kirjoittaa, ja joku TOINEN lukee. Löysin siis blogin, jonka haluan lisätä blogi-listaan, kunhan keksin että miten. ”Sanoma ihmiskunnalle” -blogista löytyy juttuja karjalanpaistiohjeesta puketumisetiketin kautta Mannerheimiin! Ilahduin ja vaikutuin ja nauroin. Siksi haluan jakaa löydöksen kanssanne. (Bloggaava Putkimies elikkäs MaijaV)

P.S. Yritin kovasti saada tämän 7.10. puolelle (koska 7 on mukavampi luku kuin 8), mutta blogikello on julma! Juuri vaihtui puoliyön, en hukannut lasikenkää, vaan aamutossuni sekä eilisen päivän.

Posted in Keskustelu, Maija | 2 Comments »

Uusi ilme, samat koodit

Posted by kritiikkipiiri : 1 lokakuun, 2007

Vaihdoin heti alkumetreillä blogimme ulkoasua, sillä testilukijoideni viestit olivat häkellyttävän samankaltaisia: meheviä tarinoita, mutta valkoista tekstiä on vaikea hahmottaa mustalta pohjalta. No, sellainen pelihän ei vetele lainkaan, tuumasin, ja ryhdyin etsimään blogille uutta ilmettä.

Vaikka olinkin mielestäni valinnut WordPressin tarjoamista ulkoasuvaihtoehdoista ehdottomasti kaikkein tyylikkäimmän, en epäröinyt hetkeäkään luopua siitä, koska olennaista on, että lukijat saavat selvän tekstistä. Tärkeintä ovat kritiikkipiiriläisten runot ja tarinat, ei koreudella keikarointi! Toivottavasti luomamme sanojen maailma näyttäytyy nyt kaikissa sävyissään ja värikkyydessään. Lukuiloa! (Eija)

Lisäys 2.10. klo 9.30
Kurssilaisista Maija paheksui blogin ilmeen vaihtoa ja piti tätä uutta versiota laimeana ja tylsänä. Värikin oli kamala: sairaalansininen. No, tässä olisi nyt punaraitainen versio, kuten WordPress vaihtoehtoa nimittää. Minun näytölläni ei tosin näy minkään valtakunnan raitoja. Parempi?

Vastaus 6.10.2007

Surffaillessaan virtuaalisessa aallokossa paheksuva putkimies vierailee tylsillä ja tylsemmillä sivustoilla. Kritiikkipiirin sivuilla putkimies ällistyy! Miten nerokasta ja lennokasta tekstiä! Upeita oivalluksia ja sanasäilän sivalluksia! Vaan sivun ulkoasu ihmetyttää. Miksi niin tylsät värit? Sillä eihän tuollaisen tekstin takana voi olla mitenkään väritön ja tylsä joukko! Putkimies päättää ryhtyä toimeen. Hän kasaa kaikki eriväriset putkensa ja asettelee ne kauniiseen kasaan. Hitsaa vähän sieltä ja tuolta. Yhdistää tuon ja tämän. Kirjoittaa pari lausetta: Kritiikkiä, kritiikkiä se on. Paheksunta sana mahdoton. (Paheksuva putkimies alias MaijaV)

Posted in Eija, Kritiikkipiiri, Maija | 7 Comments »

Lehtikasoja, kottikärryjä ja laivailua

Posted by kritiikkipiiri : 30 syyskuun, 2007

Ihmeellisen syyskuun viimeisenä iltana lisään minäkin tekstini. Kuten pojilla, on tämä minullakin ensimmäinen kerta, kun tutustun blogin saloihin. Eilen, innoissani kurssista, osasin runoni jo tuonne tyrkätä. Mietin tuota, kun kuusikko muuttui seitsemäksi. Olemmeko me siis seitsemikko. Septetti emme varmasti, ellei porukka innostu laulamaan tekstejään. Joku erityisen nerokas nimi on meille saatava, olemmehan erikoisen sanavalmis ja nerokas joukkio! Ohessa myös minun tuotelmani lauantailta. (MaijaV)

 

Pelastusliivit

Markku herää joka aamu kello viisi keittiön pöydän alta. Hän sytyttää taskulampun ja varmistaa, että tavarat ovat paikallaan hänen patjansa vieressä: herätyskello, kuminen merimies, lasipullo ja laiva, joka ei mahtunut lasipulloon. Sen jälkeen hän pukee päälleen pelastusliivit ja kömpii ylös pöydän alta. Hänellä on tapana avata heti ulko-ovi ja juosta paljain jaloin pihan poikki postilaatikolle.

Tämä aamu oli kuitenkin erilainen. Markun vanhanmallinen kännykkä piippasi. Tekstiviestissä luki: ”Sinä jäit eilen kiinni valehtelusta”. Markku luki sen läpi kahteen kertaan. Sitten kahteen kertaan ääneen. Ja vielä kerran, väärinpäin: ”Änis tiäj nelie inniik atsulethelav.”

 

Markku katsoi ikkunasta. Naapurin pappi työnsi alastomana kottikärryissä rouvaansa, vaatteitta hänkin. Markku unohti kokonaan postilaatikolle menonsa. Hän seisoi pelastusliiveissään ikkunan vieressä ja nauroi. Pappi työnsi rouvaansa pihan poikki toistamiseen, ja kippasi tämän sitten lehtikasaan. Hetken peuhattuaan molemmat juoksivat sisään.

 

Samassa Markku muisti tekstiviestin. Se oli tullut tuntemattomasta numerosta. Markku näpytteli vastauksen: ”Oletetaan, että olen ollut eilen tekemisissä ihmisten kanssa. Tässä tilanteessa se on kuitenkin mahdotonta, koska olen edelleen vesillä yksin. Ainoa kontaktini ulkomaailmaan viime viikkoina on ollut lokki, joka tuo minulle lehden joka aamu. Oletetaan myös, että olen valehdellut jollekin, mikä myöskin on epätodennäköistä, koska olen ollut tekemisissä vain itseni kanssa. Tietenkin on mahdollista, että olen saattanut valehdella itselleni, mikä kuitenkin on hyvin epätodennäköistä, koska en valehtele. Yst.terv. Markku.”

 

Joku koputti oveen. Markku säpsähti. Portailla seisoi naapurin pappi, tällä kertaa pukeutuneena. ”Huomenta. Taisin vahingossa lähettää teille tekstiviestin. Olen pahoillani. Sen oli tarkoitus mennä kanttorillemme, joka on ollut taas ryyppyreissullaan. Tulisitko meille aamukahville?”

 

Markku mietti hetken ja riisui sitten pelastusliivinsä. Hän puhalsi lasipulloon, vinkkasi pöydän alla seisovalle merimiehelle ja otti pappia kädestä kiinni. He kävelivät yhdessä ohi postilaatikon, lehtikasojen ja kaatuneiden kottikärryjen.

 

Posted in Maija, Tarinat | 12 Comments »

Elämä voitti

Posted by kritiikkipiiri : 29 syyskuun, 2007

Lue lisää…

Posted in Maija, Satu, Topi | Avainsanat:: | Leave a Comment »