Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Archive for the ‘Taru’ Category

Runoilijamme on jossakin Euroopassa

Posted by kritiikkipiiri : 15 marraskuun, 2007

Kierrätän Tarun pyynnöstä Markilta tulleen viestin tänne blogiin. Runoilijamme on nimittäin jossakin Euroopassa eikä ennätä lauantaiksi kotitantereelle vetämään Kirjoittamisen kritiikkipiiriä Taidetehtaalle. Ja alla siis Tarun viesti kokonaisuudessaan. Terveisin Eija

 

Mark on juuttunut Euroopan asemille junalakon takia. Hänen paluunsa viivästyy ja siksi hän soitti ja pyysi minua perumaan sekä perjantain, että lauantain kirjoittajakurssit Porvoossa. Kokoontuminen on viikon päästä samaan aikaan.

 

Posted in Kritiikkipiiri, Taru | Leave a Comment »

Tehtävä

Posted by kritiikkipiiri : 15 lokakuun, 2007

Hyvät kurssilaiset, en todellakaan kaivannut kiinalaisia kun tutustuin teihin! Nautin sanoistanne.  

Markus pyysi minua laittamaan blogiin antamani tehtävät, ja koska nöyrä olen, teen kuten käsketään. Korostan kuitenkin, että aina on sallittua tehdä tehtävän vierestä tai sinne päin. Varsinkin jos tehtävä ei kolahda. 

TEHTÄVÄT: 1.      Henkilökuva.  Luo henkilö hänen toimintansa kautta! Älä kerro, minkälainen ihminen kadulla kulkee, vaan laita hänet kadulla toimimaan luonteensa mukaisesti. Esim. Juoppo kulkee kadulla henkilöäsi vastaan ja pyytää rahaa. Mitä haluat tässä tilanteessa henkilösi reagoivan? Entä jos vastaantulija on koira tai kaunis nainen tai anoppi tai vaikkapa kaikkien tuntema runoilija, Mark. Mitä ihmisestä kertoo se, että hän aina raapii selkäänsä, tai vetää paidanhihoja alas? Entä se, jos henkilö kävelee muuten normaalisti, mutta alkaa musta-valko-laatoituksella hyppimään vain mustien laattojen päällä? Tai jos henkilösi pelkää pimeää, valossako aiot hänet pitää ? 

2.      Jännite Jännite luodaan tekstiin kysymysten kautta, ja ne kysymykset luodaan lukijan päähän. Jos novellin ensimmäisellä liuskalla lukija miettii, että mikä on tuo punainen auto kadulla, jonka takia päähenkilö hyppää pensaan taakse piiloon, hän haluaa tietää lisää ja haluaa pysyä novellin jännitteen mukana tekstin loppuun asti. Kirjoittajan on silti hallittava tekstinsä ja tiedettävä ennen lukijaa, miksi päähenkilö toimii näin. 2-3 kertaa novellissa päähenkilö voi hypätä nurkan taakse, ojaan tai kaivoon auton nähdessään, mutta sen jälkeen on alettava jo avaamaan juttua! Yhdymme siis henkilökuvaan. 

3.      Dialogi Dialogi joko vie tarinaa eteenpäin tai synnyttää jännitettä. Samoin se luo henkilökuvaa esim. puhetavan, aggressiivisuuden tai hitauden kautta. Dialogissa, joka synnyttää jännitettä, henkilöillä täytyy olla oma tahto, jotta dialogi toimii. Kaksi juoppoa, jotka haluavat pensaaseen nukkumaan, menevät sinne, vaikka dialogi olisi pitkä filosofinen väittely siitä, mikä on paras puska. Omaa tahtoa löytyy, mutta ehkä lukijan kannalta uuvuttavaa. Eri asia on jos toinen haluaa puskaan nukkumaan ja toinen juuri rannalle nostetun upean huvipurren alle (voin kuulla sen keskustelun, kun nukkumapaikat ovat vähissä, mutta joku haluaa laatua!) Tai jos kaksi kaveria rakastuvat samaan tyyppiin ja yrittävät saada hänet, ja samalla peitellä kaveriltaan omaa päämääräänsä. Siihen vaaditaan jo aika taitavaa dialogia, jotta heidän halunsa/tahtonsa kävisi ilmi niin, että toinen henkilöhahmo ei sitä ymmärrä, mutta lukija alkaa tajuamaan.  Taru

Posted in Taru | Leave a Comment »

Spoon River Antologia

Posted by kritiikkipiiri : 2 lokakuun, 2007

Todellakin, Anja, nekrologi on henkilökuva siinä kuin mikä tahansa muukin. Lukekaa Spoon River antologia, jonka kirjoitti Edgas Lee Masters 1915. Siinä kuvitellun pikkukaupungin asukkaat tulevat tutuiksi hautakirjoitusten kautta. Vainajat itse ovat omat hautakirjoituksensa kirjoittaneet. Tilassa, jossa ei enää tarvitse teeskennellä tai salata mitään.

Henkilökuvia on hyvin monenlaisia. Kokeilkaa!

Taru

Posted in Taru | Leave a Comment »