Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Osallistujat

Anja

Olen ulospäin suuntautunut, positiivinen ja oma-aloitteinen. Parhaimmillani olen kun monta projektia on käynnissä samaan aikaan. Pidän uusista ja arvaamattomista tilanteista. Otan riskejä ja etsin ongelmiin omat ratkaisuni.

 

Vaellan levottomana tiedon ja uskomusten maailmassa. Minulla on taipumusta kärsimättömyyteen. Hetkittäin en halua olla kukaan kenellekään. Oikullisella päällä ollessani minusta ei ota selvää. Olenhan tuolloin yhtä ulalla itsekin alitajuisen herkkyyteni kanssa.

 

Olen ikuinen etsijä, tutkimusmatkailija. Tunnen eläväni täysillä, kunhan vain saan liikkua vapaasti paikasta toiseen. Olen kuin villi orhi, joka käy epätoivoista taistelua kesyttämistään vastaan, vaikka kuitenkin on utelias saamaan tuon kokemuksen.

 

Puutteita ja virheitä minussa on paljon. Yksi hellyttävimmistä kuvauksista niistä on tuolloin 7-vuotiaan keskimmäiseni Seban kouluaineessa kirjoittama lause: ”Jag har ärvt alla mammas fel; jag är vänsterhänt och har migrän.”

 

Ikääntyminen on havahtumista. Kokemus on kallis koulu. Joistakin erehdyksistä olen ottanut opiksenikin. Jos olisin Pandora, en olisi uteliaisuuttani avannut lipasta. Jo ajatuskin siitä, että se sisältäisi ikääntymisen, olisi pelottanut. Mutta elämä ei ole satu. Vanhetessa kauneus vetäytyy sisäänpäin, sanotaan. Taidan sittenkin uskoa satuihin.

 

Jaana

Kirjallisuus ja kirjoittaminen kiinnostavat. Ovat kinnostaneet aina. Enemmän luen kuin kirjoitan. Monta kirjaa yhtä aikaa kesken, kaikki niin mielenkiintoisia ja vain yhtä kerrallaan voi lukea. Pieni evoluution eteneminen tässä kohdassa voisi tehdä ihmiselle terää.

Toivottavasti jatkossa kirjoitan enemmän kuin tällä hetkellä. Kirjoittaminen etenee puuskissa. Tai ehkä ne ovat laineita, välillä tulee hyökyaalto. Pidän kiinni jostakin etten uppoaisi. Kirjan henkilöt vaativat etenemistä, eivätkä jätä minua rauhaan. Pakko kirjoittaa. Mokomat olemattomat henkilöt, hankkivat itselleen tyttökavereita ja työtovereita minulta kysymättä. Onkohan muilla kirjoittajilla tällaista? Polskuttelen eteenpäin jotenkin.

Silloin oli helpompaa kun kirjoitin kompakteja 100 sanan tarinoita. Lyhyesti virsi kaunis ja jutun henkilö ei tullut riivaamaan minua viikkokausiksi. Asiat sai pistettyä pakettiin varsinkin kun päähenkilö yleensä tarinoissa kuoli. Nyt asiat ovat toisin.

Kirjoittamattakaan ei voi enää olla. Taitaa taas tulla aalto.

Kirsi

Olen kiinnostunut mitä on sanojen takana. Kirjoitamiseni lähtökohtina voivat olla muistot, kokemukset tai unet. Sanat ovat kuin peilejä ja heistalemme niiden avulla toisillemme yhteistä maailmaa. Joskus tuttua ja joskus outoa. Sanojen avulla muodostuu uusia kuvia.

Liisa

Pienenä tyttönä
kirjoitin
ainakin
kymmenen sivua romaania.
Vähän isompana
eräs runoilija
lupasi lukea
minun runojani,
kunhan ensin
vien ne hänen postiluukkuunsa.
En vienyt.
Ulkomailta
lähetin tutuille paksuja kirjeitä
(olivat kuulemma hauskoja ja talteen pantavia)
ja kotimaassa
kirjoittelin päiväkirjoja.
Kunnes…
sanat katosivat
ja lyhyet vaakasuorat viivat
valtasivat paperin.
Sanojen luo oli kova halu,
lauseisiin iso kaipuu.
Vähitellen
aloin löytää
mielestäni ja muististani
tarinoita,
joita haluan kertoa muillekin.

Siksi kirjoitan.

Maija

on Runoileva putkimies

Runoileva olen ollut jo parisenkymmentä vuotta, putkisuunnittelija vasta kaksi. Kirjoittanut olen kyllä paljon muutakin, ja kirjoittamista opiskellut muutamaan otteeseen.

Tällä hetkellä käteni ovat tahmaiset syksyn lehdistä. Syksy on minussa ja minä syksyssä. Syksyssä on synkkyyteni. Vaikka olenkin iloinen karjalaisevakkojen jälkeläinen.

Idealistin vikaa minussa on jonkun verran. Ja jonkin verran enemmän levottomuutta. Parhaimmillani olen ehkä jatkuvassa liikkeessä. Siinä, että on mahdollisimman paljon tekemistä. Tekemättömyys tekee hulluksi.

Ajattelen paljon. Ja joskus liian vähän. Väittelen mielelläni. Ei, kyseenalaistan ja vaadin perusteluja! Olen ehkä hieman huono kunnioittamaan auktoriteetteja, mutta kirjoittamisen suhteen osaan olla nöyrä. Tahdon tulla hyväksi kirjoittajaksi.

Kuten olen jossain toisessa foorumissa kirjoittanut: Kirjoitan ja luen, liikun ja olen paikoillani, vahvasti tässä elämässä. Vaikkakin mietin, mitä merkitystä kaikella on? Onko elämä henkistä kasvua, hekuman kokemista vai jonkun paremman tavoittelua?

Sen verran kuitenkin tiedän, että olen ihminen. Ja että isona minusta tulee vielä oikea runoilija.

Ja mihin runoilija syksystään pääsisi.

Markus

Lukion äidinkielenopettaja hylkäsi minut aikanaan kylmästi. Ja samalla löi ikkunaani laudat vuosikymmeneksi. Se pieni pirulainen ei kuitenkaan onnistunut vaientamaan minua ainiaaksi.

Kahleet poisti vasta Porvoon Kansalaisopiston kurssi, jossa Mark Mallon puhui asiaa, tai ainakin asiasta. Osallistujat saivat myös puhua ja kirjoittaa. Puhuttiin sitten kirjoista, kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Aika ensimmäisen kurssin jälkeen on ollut vuoristorataa, ensimmäinen vuosi oli huumaa, toinen vaikeaa mutta nyt taas kulkee.

Kirjoittajana olen hyvin yksipuolinen. Teksti lopulta aina muistuttaa edellistä. Joskus myönnän asian tolan sellaisenaan, joskus yritän tehdä jotain erilaista. Pieni Pirulainen! Runous on minulle vieras lohko, edelleen, valitettavasti. Kirjallisia esikuvia minulla ei ole.

Jos tunnistat itsesti tekstistäni, se ei ole minun vika. Se on sinun vika.

Inspiraatiota haen musiikista, elokuvista, luonnosta ja naapurin kaljusta miehestä.

Ja se pieni pirulainen on edelleen virassa ja vetää kylmäksi viattomia kirjoittapoikia vielä kauan!

Satu

Kirjoittaminen on minulle vähän kuin matkakertomuksen tekemistä omista mielikuvitusmaisemista sekä havaitsemistani asioista ja ihmistyypeistä. Turistina olo ei ole pöllömpää, ja jos reissumaisema muuttuu puuduttavaksi tai muuten hankalakulkuiseksi, voi aina pelastautua arjen pyörittämiseen.

Suhtaudun ihmisiin ja asioihin yleensä uteliain mielin. Itsesuojelun nimissä pyrin kyllä minimoimaan kontaktit ahneiden, ahdasmielisten ja nauruntappajien kanssa, joskin näissä kohtaamisissa on usein surkuhupaisia piirteitä.

Pelkästään kirjoittamalla ei paranneta maailmaa, mutta sen avulla voi yrittää nostaa epäkohtia muidenkin tietoisuuteen ja se on jo askel eteenpäin. Toivon, että ihmiskunta ehtii muuttaa käyttäytymistottumuksiaan ennen kuin on liian myöhäistä. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että Arktisen jäätikön sulaminen nähdään uutena tavarakuljetuksia nopeuttavana reittinä? Taitaa kuitenkin ne tulopuolen sarakkeet olla aina vajaat ahneille.

…ahnestippas kallista rööraa, esikunta arestista röskytärös… leikittiin lapsena Oulussa. Tuossa leikissä tuli valita kahden vaihtoehdon välillä — suosittuja olivat päärynä vai appelsiini –tyyppiset dilemmat — ja lopuksi kisattiin kumpi puoli voitti. Kolmisenkymmentä vuotta on vierähtänyt noista rallatuksista, silti valintojen tekeminen tuntuu edelleen kutkuttavalle. Nyt ehkä enemmän niin, että Mistä luovun? – ja Mitä saan tilalle? -vaihtoehtojen välillä. Huomaan olevani matkalla kohti ajatusten ja ajankäytön vapautta.

Topi

Kauan eläköön ajopuuteoria. Sen varassa olen seilannut jo vuodesta 1972. Työt ja arjen tapahtumat soljuvat tasaisena virtana sormieni läpi yhä kiivaampana juoksuna. Kirjoittamalla yritän ristiä sormeni tiiviimmäksi verkoksi; että edes jotain jäisi tästä elämän virrasta haaviin; että voisin ehkä joskus nousta ja näyttää saalistani.

Johtotähtenäni on olla reilu, oikeudenmukainen ja suvaitseva. Ja kykyjeni mukaan ekologinen. Vähemmän tavaraa, enemmän kierrätystä, vähemmän ulkoista, enemmän sisäistä. Liika roina sitoo itseensä energiaa, juuri sitä samaa voimaa, jota voisi käytää vaikkapa luovuuden kehittämiseen, kirjoittamiseen, intohimoon, rakkauteen. Miksi minulla pitäisi olla citymaasturi?

Vieraiden maiden ja kultuurien kohtaaminen kasvattaa kovalla kouralla. Suomi vastaan muu maailma taskumaaottelussa ei lintukotomme saa pisteitä. Matkustamalla maailmalla voi hetken seurata turnausta ja katsoa miten tilanne kehittyy. Ei hyvältä näytä, noin niinkuin globaalin yhteisvastuun ja inhimillisyyden näkökulmasta.

Elämä on hauska yhteinen pallopeli — pelikenttänä hautausmaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: