Kirjoittamisen kritiikkipiiri

proosaa, novelleja, runoja, kolumneja

Gertrud

Posted by kritiikkipiiri : 12 joulukuun, 2007

 

(Tehtävänä oli laatia vapaamuotoinen valokuvan innoittama kertomus.)

Gertrud sulkee silmänsä ja palaa ajassa taaksepäin.

Hän kirmailee lehminiityllä Hansin kanssa. Lehmiä on toistasataa. Hän tuntee nimeltä jokaisen. Rotua hän ei muista, ruskeanvalkoisia ne ovat.

On kesä. Gertrudin päivä alkaa lehmien ajolla navettaan lypsettäviksi. Lopun päivää hän on tänään vapaa. Hans jää auttamaan navettaan. Gertrud lähtee patikoimaan vuoristoon. Hän ei hengästy, vaikka ilma on ohutta ja happea on vähän. Lehmien ammunta kiirii kauas.

Lämpötila laskee vuoristossa ylöspäin noustessa. Gertrudilla on päällään isoäidin kutoma villapaita, joka on aina sopivan lämpöinen. Laaksossa on lehtimetsää, ylempänä havumetsää. Sitten havumetsäkin loppuu ja maisema muuttuu aukeaksi kauniskukkaiseksi alppiniityksi. Gertrudilla on oma kivi, jonka suojaan hän käy pitkäkseen. Seuranaan hänellä on ikioma puhtaanvalkoinen alppitähti, Edelweiss. Hän rakastaa tätä hetkeä ja kesää.

Kyllä hän talvestakin pitää. Silloin hänen on oltava erittäin varovainen, sillä milloin tahansa rinnettä alas voi syöksyä lumivyöry auringon pehmittäessä lumen. Lumi voi pienestäkin tärähdyksestä, jopa vain kovasta äänestä, lähteä vierimään alas.

Kun Gertrudilla on työpäivä, on Hans vapaa. Maito seisotetaan suurissa, jäävedellä täytetyissä puulaareissa, joihin on upotettu peltiastiat. Niistä maito kuoritaan erityisellä kauhalla. Gertrud auttaa kerman hapattamisessa ja voin kaulimisessa käsin pyöritettävällä vaivauspöydällä. Hän nauttii isovanhempiensa kanssa meijerissä puuhastelusta, valkoisesta maidosta ja valkoisesta lumesta vuoristossa.

Gertrud havahtuu. Meijeriä ei enää ole, on alppirinneravintola, joka kantaa samaa nimeä kuin isovanhempien meijeri, Milchhäuschen. Gertrud päättää sukeltaa lampeen, kuten hän on tehnyt lukemattomia kertoja aiemminkin. Tämä on hänen pyhiinvaelluksensa.

Jouluna hänellä on oma pikku-Gertrud tai pikku-Hans, oma Edelweissinsa. Ja hänen rinnoistaan pursuaa valkeata maitoa.

 

Posted in Anja, Tarinat | Leave a Comment »

Näkemyseroja

Posted by kritiikkipiiri : 12 joulukuun, 2007

(Tehtävänä oli laatia toiminnallinen henkilökuva dialogin kautta.)

1)

    – Ihan naiivia, totesi Kurt katsoessaan mainosta, jota juuri työstin.

    – No mitä ehdotat?

    – Ei kuulu mun hommiini.

 

Viskaten päätään puolelta toiselle kopea ilme kasvoillaan, vasenta korvaansa hiplaten hän läksi ovea potkaisten huoneestani.

 

2)

    – Toi sana on väärin! Sen pitää olla sitomus eikä sitoumus.

    – Väärässä olet!

    – Enkä ole. Että pitää sitä vielä opettaa kieliasioitakin!

 

Jalkojaan huolimattomasti heitellen ja korvanipukkaansa hellitellen rehvakkaan katseen saattelemana hän häipyi. Potku ei ylettynyt oveen.

 

3)

    – Maahanmuuttajilla ei ole mitään asiaa maahamme, saisivat pysyä siellä missä ovat eikä tulla meidän elätettäväksemme.

    – Ai jaa, lapseni voisivat hyvinkin tuoda perheeseen miniäksi tai vävyksi vaikkapa kiinalaisen tai turkkilaisen.

    – Silloin on kasvatuksessa vika!

 

Jälleen samat poistumismaneerit, tällä kertaa ovea paiskoen.

 

4)

    – Sä et tajunnu sitä ollenkaan, ilkkui Kurt porealtaassa ryhmätyömme tauolla.

    – Itse olet toivoton tapaus.

 

Oluttuopillinen vettä sinkoutui kasvoilleni. Ponnahdin ylös, painoin hänen päänsä veden alle ja loikkasin altaasta. Niskojani nakellen ja oikeata korvaani pidellen poistuin.

 

Posted in Anja, Tarinat | Leave a Comment »

Ne rohkeat miehet ja naiset

Posted by kritiikkipiiri : 2 joulukuun, 2007

Neljän päivän päästä juhlimme taas Suomen itsenäisyyttä. Kiitollisuudella ja kunnioituksella niitä miehiä ja naisia kohtaan, jotka isänmaan puolesta antoivat kaikkensa.

Aiheeseen liittyen kirjoittamani runo.

***

ennen kuolemalinjaa

rohkeat miehet taputtivat toisiaan olkapäälle

viimeistä kertaa muistivat rakkaansa

pilvet ja tuulen ja kesäpäivät

heittäytyivät tappavan sateen alla

kaverin verta kasvoillaan

***

Maija

Posted in Kritiikkipiiri, Maija, Runot | Leave a Comment »

Tilannekartoitus & kehotus syntiin

Posted by kritiikkipiiri : 2 joulukuun, 2007

Saatiinhan se runoilija vihdoin junalakkojen sotkemasta Euroopasta takaisin kotitantereelle ja kritiikkipiiriin puhetta johtamaan. En voi mitään, mutta vinoon huumorintajuuni puri erityisesti se, että Mark oli kehittänyt itselleen kylmillä rautatieasemilla odotellessaan kaikista sairauksista juuri keuhkotaudin. Lauantain (1.12.) tapaamisen missanneille tiedoksi, että runoilija on jo lähes oma itsensä, mitä nyt ääni vähän käheytyi tapaamisen loppumetreillä, mutta jotenkin sekin mallasi pirtaan.

Kritiikkipiirin tapaamiset tämän vuoden osalta ovat sitten pulkassa, sillä viimeinen tapaamiskerta 15.12. on enemmistön äänin siirretty ensi kevään puolelle. Jouten kritiikkipiiriläiset eivät kuitenkaan vietä luppoaikaansa, sillä tehtäväksi on annettu —> seitsemän kuolemansyntiä. Valitkaa niistä omanne, sukeltakaa syntiin syvälle ja työstäkää siitä tarina. Tyyli on vapaa, tekstin pituus mieluummin pitkä kuin pätkä. Maijalta toivon runon jokaisesta synnistä. Sen lisäksi voisitte ottaa itseänne niskasta kiinni ja ryhtyä elävöittämään tätä blogia teksteillänne ja viesteillänne.

Posted in Eija, Kritiikkipiiri | 6 Comments »

Puhuttelu

Posted by kritiikkipiiri : 2 joulukuun, 2007

(Tehtävänä oli luoda henkilökuva toiminnan kautta, henkilökuva ja jännite sekä dialogi)

 

Katsoin työpöydän vastakkaisella puolella istuvaa osastosihteeriä, joka yritti kätkeä ivallista hymyään. Hänestä oli tullut valituksia osaston työntekijöiltä ja firman pitkäaikaisilta asiakkailta, yhdeltä jos toiselta ja viimein itse pääjohtajalta. Olin kutsunut hänet konttoriini ja yrittänyt valottaa asian monimuotoisuutta ja ajankohtaisuutta. Aivan kuten arvelinkin hänen käsityksensä koskien ylitöitä, asiakaspalvelua, hymyilyä ja kättelyä oli totisesti nurinkurinen.

 

Hänen pistävät silmänsä kahlitsivat ilmeitteni moninaisuuden ja huomasin kaivelevani nenääni. Täysin estottomasti. Samaa olivat valittaneet työtoverit, alaiset ja liikekumppanit. Hänellä oli pirullinen ote vastapelurin tajuntaan. Hän antoi jonkinlaisia sisäisiä sähköiskuja ja niin kaivelit nenää, korvaa tai viisaudenhammastasi ja ihailit saalistamiasi tuotoksia. Kesken neuvottelun aloit raapia päätäsi, ravistella hilsehiukkasia luentokansion päälle tai etsiä antaumuksella kaksihaaraisia.

 

Ja hän nauroi. Ei ääneen, mutta jokainen läsnäolija saattoi havaita, että hän oli tukehtumassa omaan ilkkuunsa ja silmäluomen venyttelyyn keskittynyt asiakas palasi nolona ja nolattuna keskustelemaan yrityksen saneerauksen vaihtoehdoista, kesken olevien kauppojen liikesalaisuuksista.

 

Hänet oli saatava ulos firmasta. Pääjohtaja oli asettanut minut saneerauslautakunnan puheenjohtajaksi. Kokouksia oli pidetty kymmeniä. Lakimies oli tutkinut kaikki pykälät. Tänään olin päätynyt puhuttelemaan osastosihteeriä ja lukenut vihdoin pääjohtajan allekirjoittaman kirjallisen erottamispäätöksen, johon kuului ennennäkemätön kultainen, etten sanoisi, platinainen kädenpuristus.

 

– Myönnän teidän olevan oikeassa, osastosihteeri vastasi lavean puheeni päätteeksi.

– Kiitos, sanoin hämmentyneenä.

– Kiitos on minun puolellani.

– Kiitän sinua erinomaisesta työstä, hän jatkoi ja nousi tuolista.

 

Hän ojensi kätensä lisäten hämmennystäni, sillä olin varautunut raivokohtaukseen, itkuun ja uhkauksiin.

 

Hän lähti.

 

Kaivoin tietokoneeni takaa pölysokeripussin. Nuolaisin oikeaa peukaloni, kastoin sitä pussiin ja panin sen ohuen valkoisen sokeritomun peittämänä suuhuni.

 

Posted in Liisa, Tarinat | Leave a Comment »

Lipputangon nuppi

Posted by kritiikkipiiri : 26 marraskuun, 2007

Eräs Rovaniemellä asuva ystäväni lähetti minulle tänään ihmettelevään, jopa hämmästelevään sävyyn kirjoitetun viestin. Eikä suotta.

Hän oli aamulla lähtenyt töihin mutta sitä ennen putsannut pihalla lipputankoa. Ja ihan yllättäen lipputangon nuppi oli pudonnut maahan. Täysin yllättäen. Ja oli niin tohkeissaan ettei tiennyt mitä olisi tehnyt. Oli aivan pakahtua hämmästyksestä. Lipputangon nuppi, ihan jalan viereen tuosta vaan!

Luin viestin muutamaan kertaan ja olin itsekin äimän käkenä, todella, lipputangon nuppi ihan tuosta vaan. Ei voi olla mahdolluista!

Ihmettelin kyllä että miksi/miten lipputankoa pitää lumesta puhdistaa ja miten nupin saa takaisin paikalleen…

Posted in Markus | Leave a Comment »

Jumalten sota

Posted by kritiikkipiiri : 17 marraskuun, 2007

Taas olisi tarjolla kirjoituskilpailu, jossa tällä kertaa etsitään fantasiamaailman henkilöitä ja heidän jumaliaan. Kyse on Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Devoted Souls -peliromaanista (WSOY), jonka maailmaan voi tutustua —> täällä. Samasta osoitteesta löytyvät kilpailuohjeet. Osallistumisaika päättyy 31.12.2007.

Posted in Eija, Kilpailut | Leave a Comment »

Keskeneräisen äärellä

Posted by kritiikkipiiri : 16 marraskuun, 2007

Koska Markin tulo viivästyy ja kritiikkipiirimme sai ikään kuin viikon lisäaikaa, ehdotan, että osallistumme tämän viikon —> Runotorstain haasteeseen. Aiheena on keskeneräinen.

Homma toimii näin: julkaise annetusta haasteesta kirjoittamasi runo blogissamme ja kopioi runopostauksen pysyvä osoite (sen saat klikkaamalla merkintäsi otsikkoa). Ilmoita Runotorstain kyseisen haasteen kommenteissa osallistumisestasi ja liitä runosi pysyvä osoite kommentin Kotisivun osoite -ruutuun. Osallistumisaikaa on viikko eli ensi keskiviikkoon asti.

 

Posted in Eija, Runot | 3 Comments »

Runoilijamme on jossakin Euroopassa

Posted by kritiikkipiiri : 15 marraskuun, 2007

Kierrätän Tarun pyynnöstä Markilta tulleen viestin tänne blogiin. Runoilijamme on nimittäin jossakin Euroopassa eikä ennätä lauantaiksi kotitantereelle vetämään Kirjoittamisen kritiikkipiiriä Taidetehtaalle. Ja alla siis Tarun viesti kokonaisuudessaan. Terveisin Eija

 

Mark on juuttunut Euroopan asemille junalakon takia. Hänen paluunsa viivästyy ja siksi hän soitti ja pyysi minua perumaan sekä perjantain, että lauantain kirjoittajakurssit Porvoossa. Kokoontuminen on viikon päästä samaan aikaan.

 

Posted in Kritiikkipiiri, Taru | Leave a Comment »

Blogin hiljaisuus

Posted by kritiikkipiiri : 13 marraskuun, 2007

Marraskuun räntäsateet ovat näköjään vetistäneet kritiikkipiiriläisten kirjaimet ja sanat. Hiljaista on. Ja niin kovin pimeätä! Sytytetään kynttilöitä ja odotellaan lunta. Voi tietysti vaihtoehtoisesti laittaa sähkövalot päälle. (Ja tietysti ympäristöään ajattelevan piiriläisen katkaisijasta syttyy energialamppu.)

Haikeaksi ja melankoliseksi meinaa mennä myös tekstit. Etsitään sanoja, synkkiä sanoja, ja kirjoitetaan niitä niin paljon, että niistä tulee valokkaita. Tai keksitään uusia sanoja, eikä yrmystellä sateisilla teillä sukat märkinä. Minä olen kirjoittanut niin, että on kädet kipeinä. Upottaisin ne jäähän, että turtuisivat – nuo verille raadellut sormet! Näppäimistö polttelee ja aakkoset kiusaavat unissakin. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas myhäilee pöydälle, ei siitä voi pitää näppejä erossa! Erikoislainat ja aakkostukset. Lyhenteet ja pilkut! Ah, ystäväni pilkut. ,,,,,,,,,,,,,,,,, olen virallinen pilkuttaja!

Tuossa jokin aika sitten huvittelin ja keksin uuden sanan ja sille merkityksen: Ukkua. Liikkumista kuvaava verbi. Ukkuva. Erityisesti Itä-Suomen metsissä reippaasti kävellen liikkuva itsenäinen mieshenkilö, joka juttelee metsäneläimille.

Jollei kenelläkään ole parempaa tietoa, niin pidätän itselläni sanan tekijänoikeudet!

 

Yhtään runoa en ole marraskuussa kirjoittanut. Joko olisi sen aika.

 

***

villapaita tuulettuu

räntäsateessa

lapset kintut märkinä huutaa pihamaalla

lumiukko on hiekkaukko

viimevuotisia käpyjä

kylmiin poskiin puhaltaa lämmintä

eikö se lumi tule jo

***

 

Karheaa marraskuuta toivottaa haikeanvaikea putkis

 

 

 

Posted in Kritiikkipiiri, Maija | 2 Comments »

Palautteen vaikea taito — ja nootti parveileville täti-ihmisille

Posted by kritiikkipiiri : 1 marraskuun, 2007

Tero Hannula jatkaa —> Post Scriptum -blogissaan pohdintaansa kirjoittajakoulutuksen merkityksestä kustannusalalle. Otsikosta päätellen syntymässä on kiinnostava sarja aiheesta.

Posted in Eija, Keskustelu | Leave a Comment »

Sortuuko Sagrada Familia?

Posted by kritiikkipiiri : 30 lokakuun, 2007

Keskustelimme kritiikkipiirin viime tapaamisessa myös Gaudísta, kirkoista ja rakennustelineistä. Espanjassa asuva Kafkakoski kertoo Euroopan reunalla -blogissaan samaan aiheeseen liittyviä hälyttäviä uutisia: Sagrada Familia on tähänastisen historiansa pahimmassa vaarassa, sillä ”pyhän perheen” alitse aiotaan rakentaa luotijunarata. Lue lisää —> täältä.

Posted in Eija, Keskustelu | Leave a Comment »